Sauvossa asuva Minna Oksanen on tehnyt maatalouslomittajan töitä yli kaksikymmentä vuotta. Fyysinen työ on helpottunut tekniikan myötä, mutta ajatustyötä tarvitaan nykyään enemmän. Kaksiosainen työ asettaa myös omat haasteensa.

Väistähän, Ingrid!, kehottaa Minna Oksanen, 48, lehmää, joka kävelee navetassa lantakoneen edestä. Tämä yksisarvinen sekä monet muutkin Uusitalon tilan vanhemmat lehmät ovat Minnalle tuttuja vuosien takaa, sillä hän on käynyt lomittajana Mika ja Elina Kavanderin tilalla vuodesta 1998 lähtien.

Kavanderien tilalla on viitisenkymmentä lypsylehmää ja neljäkymmentä päätä nuorta karjaa. Lehmät käyvät aamulla lypsettävinä lypsyasemalla, minkä jälkeen Minna lähtee toiseen navettaan ruokkimaan nuorta karjaa ja ajamaan kuivikkeita eläimille.

Kaikkein pienin, parin viikon ikäinen vasikka huutaa jo heti Minnan avatessa navetan oven, että nyt voisi toimittaa tänne äkkiä maitoa. Minna sekoittaa ämpäriin valmiin juoman, jonka vasikka imee tutista vauhdikkaasti. Vähän isommilla vasikoilla on kaulassaan pannat tunnistimineen, jotta ruokintakioskin automaatti osaa annostella jokaiselle oikean määrän juomarehua.

Seuraavaksi Minna aukaisee olkipaalin ja hyppää ajamaan kuormainta, jolla kuljettaa oljen karsinoihin. Sitä ennen hän laittaa vielä kuulosuojaimet päähän. Erilaisten suojainten käyttö on arkipäivää, ja lomittajat voivat hakea tarvittavat suojavarusteet lomatoimistolta.

Navettatyö on Minnalle tuttua puuhaa jo lapsesta saakka, sillä hän on kotoisin maatilalta Paimiosta. Peruskoulun jälkeen Minna kävi kaksivuotisen emäntäkoulun Naantalissa ja teki sen jälkeen puoli vuotta lomittajan töitä ennen kuin lähti kaksivuotiseen maamieskouluun Loimaalle. Myöhemmin hän on suorittanut vielä seminologitutkinnon Lahdessa.

”Salon lomituspiirissä työskentelee 72 lomittajaa, joista suurin osa on kiertäviä. Meitä rengaslomittajia, jotka käymme samoilla tiloilla, on tässä joukossa vain kolmetoista. Alun perin minulla oli kahdeksan tilaa, mutta määrä on vähentynyt vuosien mittaan puoleen siitä. Lisäksi teen tuurauksia lomatoimistolla Salossa”, Minna kertoo.

Minna on ollut tyytyväinen lomitusrenkaaseen, joka perustettiin parikymmentä vuotta sitten. Tilat ja niiden isäntäväki, eläimet ja koneet ovat kaikki tulleet hänelle tutuiksi vuosien mittaan. Olennaista on mukautua eri tilojen työtapoihin. Työn tarkoituksena auttaa yrittäjiä antamalla heille vapaa-aikaa.

”Pidän siitä, että paikat ovat erilaisia. On parsi-, robotti- ja lypsyasemanavettaa. Henkilökemiat ovat myös sellaiset, että aina on pystytty keskustelemaan kaikkien kanssa.”

Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi

Jaa artikkeli