Maan kasvukunto mietityttää monen pellon pientareella. Miksi lohko ei kasva, mikä piiputtaa? Oikea korjauskeino lähtee ongelman tunnistamisesta, omien peltojen perinpohjaisesta tuntemisesta.

Projektipäällikkö Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista vetää OSMO-hankkeen tilakokeita yhteen ja korostaa, että ongelmat ovat erilaisia, joten ratkaisutkin ovat erilaisia. Yksi lääke ei yleensä riitä, vaan tarvitaan monenlaisia toimia.

”Tärkeää on tunnistaa, mikä pellon terveydessä klikkaa, mikä on tuloskunto. Ovatko syynä fysikaaliset puutteet, lääkäritermein esimerkiksi astma tai munuaiskivet, vai kenties anemia, boorin tai raudan puute? Lääke on eri.”

Omien peltojen ja niille sopivien hoitokeinojen tunteminen on alku positiiviselle kehittämiskehälle.

Nurmen lopettaminen vastakelajyrsimellä onnistuu Lasse Matikaisen kokemuksen mukaan erinomaisesti.

Lapiotesti kertoo, minne vesi menee

Rajala kertoo helppoja ja halpoja keinoja selvittää pellon vedenläpäisykykyä. Kaadetaan puolen litran pullollinen vettä maahan ja tarkastellaan, meneekö vesi alas vai sivulle. Entä miten syvälle se pääsee?

Toinen konsti vaatii pikkuisen enemmän. Vanhasta kolmen litran kattilasta otetaan pohja pois. Kattila painetaan kahvaa myöten maahan, ja kaadetaan vettä täyteen. Miten nopeasti vesi tyhjenee? Se kertoo ruokamultakerroksen vedenläpäisykyvystä.

Lapiolla kaivamalla katsotaan, minne vesi menee.

”Traktoriin kannattaa kiinnittää koukut, joissa on lapio aina mukana. Silloin tulee helpommin pysähdyttyä kesken kylvön tai muun työn ja katsottua, miten pelto voi.”

Yksi kuoppa tai yksi vesipullollinen ei kovin paljon auta, jos ei ole vertailukohtaa. Pellon hyvää ja huonoa kohtaa vertailemalla oppii paljon enemmän.

Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli