Kosken kartano on edelläkävijä Salossa monessa suhteessa. Se on Suomen vanhin herefordkarjaa kasvattava tila. Pellot ovat olleet luomussa vuodesta 2002 ja karja vuodesta 2005. Paljon on tehty myös metsien ja kosteikkojen hyväksi. WWF onkin palkinnut Kosken kartanon Suomen ympäristöystävällisimpänä tilana.

Kun Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum, 44, kävelee karjalaitumelle, huomaa hän tarkkasilmäisenä maassa jotakin, se on palanen kottaraisen vaaleansinistä munankuorta.

Peltolintujen, kuten kottaraisten määrä on vähentynyt Suomessa huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, mikä johtuu suurelta osin maatalousympäristön yksipuolistumisesta. Kosken kartanon tiluksilla on runsaasti monimuotoista luontoa ja maisemaa sekä laiduntavaa luomukarjaa. Siellä viihtyvät monenlaiset kasvit, hyönteiset, linnut ja muut eläimet.

”Perinnebiotooppien osuus on noin 80 hehtaaria. Ne ovat peltojen ulkopuolisia laidunalueita, kuten puistoisia hakamaita, avoimia rantaniittyjä sekä koivu- että tammivaltaisia laitumia”, Fredrik kertoo.

”Nyt kun ilmastonmuutos on noussut keskustelun keskiöön, eläinten laiduntaminen on iso kysymys maataloudessa. Jos eläimet laiduntavat enemmän peltojen ulkopuolella, ne eivät kilpaile silloin tilasta muun ruuantuotannon kanssa.”

Lantakuoriaisen paratiisi

Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla lähellä Perniötä sijaitseva Kosken ruukkialue kartanoineen on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema.

”Vanha rautaruukki perustettiin tänne vuonna 1679. Lähialueella aloitti 1600-luvulla useita ruukkeja, kuten Teijo, Fiskars, Mustio ja Fagervik. Rautaruukkien toimintaan tarvittiin paljon puuta, ja koska Keski-Ruotsin metsiä oli jo hakattu paljon, alettiin ruukkeja perustaa myös Suomeen”, Fredrik kertaa historiaa.

Kiskonjoki ja ympäröivät metsät loivat ruukin toiminnalle otolliset olosuhteet, ja se toimikin aina 1890-luvulle asti. Maatalouteen alettiin panostaa enemmän 1800-luvun puolivälissä. Kartanossa perheineen asuva Fredrik von Limburg Stirum edustaa sukunsa kuudetta sukupolvea. Hän on isännöinyt tilaa vuodesta 2007 lähtien.

Kosken kartanossa tehdään paljon työtä luonnon ja riistanhoidon eteen, vaikka tilan tuotantosuunta tai ympäristötuen ehdot eivät sitä vaadi. Fredrik ja hänen puolisonsa Helena von Limburg Stirum, 36, katsovat, että maatalous tulisi nähdä laajemmin kuin pelkkänä ruuantuotantomuotona pellolta pöytään. Lisäksi he haluavat jättää kartanon tuleville sukupolville ympäristöystävällisessä tilassa.

Pariskunnan ympäristötietoisuuteen vaikuttaa myös se, että Fredrik on koulutukseltaan riistabiologi ja Helena biologi, joka teki pro gradu -työnsä lantakuoriaisista. Nämä lehmänläjiä hyödyntävät otukset, joita on Suomessa kymmeniä eri lajeja, toivat kaupunkilaistytön alun perin kartanolle tutkimaan niitä lähemmin. Sitä ennen pariskunta oli tavannut toisensa opiskelijajuhlissa.

”Täällä käy nykyäänkin melkein joka vuosi tutkimusryhmiä, jotka kartoittavat hyönteisiä. Monet lantakuoriaiset ovat uhanalaisia, koska maatalous on muuttunut niin paljon. Maatilojen määrä on vähentynyt ja pienten tilojen tilalle on tullut suuria tilakeskuksia”, Helena toteaa.

”Karjaa ei myöskään enää laidunneta entiseen tapaan. Kaikki tämä on johtanut siihen, että lantakuoriaispopulaatiot ovat varsin eristäytyneitä. Niille ei yleensä ole lähellä vastaavia maatiloja, minne ne voisivat siirtyä, jos karjanhoito loppuu.”

Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli