Keskustelu metsänkasvatuksen menetelmistä on yksipuolisuudessaan luisunut päin mäntyä. Julkisessa keskustelussa on vaadittu avohakkuista luopumista ja pelkästään jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä. Totuudella on toinenkin puoli.

Suomeen mahtuu ja tarvitaan erilaisia metsänkäsittelytapoja – ei vain yhtä, muistuttaa metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta. Yhä useampi metsänomistaja on kiinnostunut kokeilemaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään koko ajan peitteisenä eikä avohakkuita tehdä. Uudistuminen perustuu olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai hakkuun jälkeen luontaisesti syntyviin taimiin ja niiden kasvatukseen.

Mustikkatyypin tuore kangas taimettuu hyvin. Rahkasammal on hyvä itämisalusta. Sammal nostaa vettä, joten kosteutta taimille riittää kuivinakin kesinä, kertoo Markku Remes.

”Jatkuvasta kasvatuksesta on saatu uutta tutkimustietoa, ja siksi hoitosuosituksia on uudistettu. Uudet ohjeet ja suositukset tulevat tarpeeseen koko metsäalalla”, Remes sanoo.

Merkittävin muutos suosituksissa tehtiin mäntymetsän jatkuvan kasvatuksen osalta. Pohjapinta-alan määrityksistä luovuttiin ja siirryttiin runkolukuun. Mäntymetsissä suositellaan siemenpuuhakkuisiin perustuvaa kasvatusta. Uudistuskypsän männikön siemenpuuhakkuussa isoja puita jätetään 50–150 hehtaarille. Poimintahakkuussa poistetaan ensin huonokuntoiset ja sairaat puut. Sen jälkeen jäljelle jäävä puusto harvennetaan haluttuun tiheyteen.

”On tärkeää jättää palstalle suuria puita, sillä ne tuottavat lähes 80 prosenttia siemensadosta. Ylispuustoa harvennetaan vähitellen, kuitenkin niin, että suurempaa puustoa jätetään aina jäljelle”, Remes neuvoo.

Lue koko juttu painetusta elokuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli