Laitilalaisella Sillantaan tilalla toteutettiin sukupolvenvaihdos keväällä 2018. Pienen yhdistelmäsikalan nuori isäntä uskoo alan tulevaisuuteen. Alamäki ei voi jatkua loputtomiin.

Sillantaan tilan jatkaja Risto Sillantaka (27) on ottanut sikatilan haasteet maltillisesti vastaan. Ensimmäinen vuosi isäntänä on ollut täyttä opiskelua rakennus- ja asfalttitöissä vietettyjen vuosien jälkeen. Siitä huolimatta, että hän on maatalousteknikko ja ollut kotitilan sikalassa aikanaan lomittajanakin.

”Isä on edelleen mukana töissä aamusta iltaan. Se on suuri apu. Minulle ei ole vielä kehittynyt sellaista silmää, että osaisin emakoista tulkita, mikä vaivaa ja mikä lääke tarvitaan. Ruokinnassa on tärkeää, että eläimet saavat tarpeeksi ravinteita ja valkuaisarvot sun muut ovat kohdillaan. Isällä on tähän kaikkeen näppituntuma.”

Sikojen karja-autoon ajamista auttamaan paikalle kesken sunnuntain viettoa piipahtanut vanha isäntä Esa Sillantaka sanoo oman osansa helpottuneen huomattavasti, kun itsellä ei enää ole päävastuuta.

Risto nyökkäilee. Isällä ei ole enää samaa huolta taloudesta eikä miettimistä, miten mistäkin saa vaikka hankittua lisäviljaa rehuksi tai muuta pakollista tarviketta.

Ennen sukupolvenvaihdosta Risto arveli suurimmaksi haasteeksi tilanpidossa nousevan kirjanpidon. Se on lähtenyt sujumaan hyvin, koska hän hankki saman Turun Tietoajan MaatilaMikko-kirjanpito-ohjelman, jota tilalla täysipäiväisesti työskennellyt äiti Pirkko Sillantaka oli tottunut käyttämään omassa maatilan kirjanpidossaan.

Lue koko juttu painetusta elokuun 2019 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli