Ilman sopimuspalokuntalaisia maaseudulla oltaisiin pahassa pinteessä tulipalon tai onnettomuuden sattuessa. Onneksi palokuntatoiminnasta innostuneita, ihmisten auttamisesta kiinnostuneita vielä riittää.
Sankka savu pöllähtää vanhan navettarakennuksen oven raosta ja kuumuus hohkaa kiviseinistä ulos asti. Pyhärannan VPK:n hälytysosastolaiset valmistautuvat savusukellusharjoitukseen. Hengitysmaskin kiinnitykset ja paineilmalaitteet tarkistetaan kahteen kertaan ennen tositoimiin ryhtymistä. Savun sekaan sukelletaan aina pareittain.
Heti alkuun on ensimmäinen tiukka ponnistus, kun painavissa varusteissa ahtaudutaan kapean luukun kautta toiseen huoneeseen. Pimeään, savun täyttämään tilaan kätkettyjen esineiden löytäminen ja esteiden raivaaminen vaatii ripeyttä, hyvää kuntoa ja pitäviä hermoja, mutta ennen kaikkea tilannetajua.
”Oli kyse sitten harjoituksesta tai tositilanteesta, omaa terveyttä ja turvallisuutta ei vaaranneta. Etenemme suunnitellusti ja kurinalaisesti turhia riskejä välttäen”, Pyhärannan palokunnanpäällikkö Kai Saarinen korostaa.
”Kun yhteishenki ja luottamus toinen toiseen ovat kunnossa, saa ja uskaltaa myös mokata opetellessaan uutta”, hän jatkaa.
Palokuntatoimintaan niveltyy kiinteänä osana viikoittainen eri tehtäväkokonaisuuksien harjoittelu. Siten ylläpidetään pelastustehtävissä vaadittavaa osaamista. Esimerkiksi kolmesti vuodessa on savusukellusta, joista kaksi on kuumasavuharjoitusta.
”Meillä on monella tapaa hyvä tilanne. Jäsenistöstämme löytyy rajatun tilan palokoulutuksen suorittanut henkilö, joka saa johtaa harjoitusta, lisäksi meillä on oma harjoitustila. Savusukeltajia on useita”, Saarinen listaa.
Palokunnalla on harjoituskalenteri ja sen mukaan kerrataan sammuttamista, pintapelastusta, ensiaputaitoja, liikenneonnettomuuksista pelastamista sekä vaaratilanteiden torjuntaa. Lisäksi pidetään yhteisharjoituksia naapurikuntien VPK:oiden kanssa.
Lue koko juttu syyskuun 2019 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
