Halmelan vuohitila Lopella oli vielä pari vuotta sitten kasvinviljelytila. Tarkat ja perusteelliset laskelmat osoittivat vuohenmaidon tuottamisen kannattavaksi. Nyt tilalla lypsetään vuohikarusellilla.

Kello 5:57

Syyskuisena perjantaiaamuna Halmelan vuohitilan harjoittelija Sara Rönkä ottaa lypsyliinoja pyykkikoneesta, ja lomittaja Minna-Maria Salin vetää kumihanskoja käsiinsä.

Navetta loistaa täydessä valaistuksessa. Yöksi hämärälle säädetyt ledit palavat nyt kirkkaina. Vuohien taloa tavataan kutsua kuttulaksi, mutta yrittäjät Jonna ja Eero Ukkola kutsuvat rakennusta mieluummin navetaksi.

Ukkoloiden tila oli pitkään noin 200 peltohehtaarin luomukasvinviljelytila. Pariskunta kuitenkin mietti kotieläintalouteen siirtymistä, teki perusteelliset laskelmat yhden robotin lypsylehmänavetasta – ja päätyi vuohiin.

”Vuohenmaidolle on kysyntää, ja investointi oli noin kolmanneksen edullisempi kuin lypsylehmänavetta. Me rakensimme kaiken alusta asti, sillä ei ollut vanhoja rakennuksia, joita olisi voinut hyödyntää”, Eero perustelee.

Rakentamisen ohella koko ala vaati paljon perehtymistä, sillä yrittäjillä ei ollut kokemusta vuohien pidosta.

Uusi tuotantosuunta otettiin huolellisesti haltuun. Aluksi tilalle hankittiin 13 harjoituseläintä kokemuksen kartuttamiseksi.

”Vuohien kanssa ei tarvitse onnistua heti täydellisesti, harjoittelun varaa on enemmän kuin lehmillä. Perustasokin riittää kannattavaan tuotantoon. Jalostuspotentiaalia vuohissa kuitenkin on eikä raja tule meidän työuramme aikana vastaan”, Eero Ukkola sanoo.Navetta täynnä vuoden päästä

”Vuohissa on potentiaalia”, Eero Ukkola sanoo.

Kello 6:04

”Lypsylle, tytöt”, Sara Rönkä huhuilee, avaa portit ja ajaa kutut oikeaan suuntaan. Yksi lähtee vastavirtaan, luikahtaa paluureittiä pitkin suoraan karusellille nappuloiden toivossa.

”Se on Pussi, se tekee tuon aina.” Kaikilla kutuilla ja siitospukeilla on nimet.

Ensimmäistä kertaa vuohenmaitoa lähetettiin meijeriin viime huhtikuussa.

Tällä hetkellä navetassa on noin 150 lypsävää kuttua, saman verran nuoria eläimiä sekä noin sata kiliä. Tavoitteena on tuplata kuttumäärä. Navettaan mahtuu noin 350 lypsävää kuttua ja uudiseläimet.

”Ensi keväänä meillä on 250 lypsävää. Täynnä navetan pitäisi olla vuodenvaihteessa 2020–2021”, Ukkolat arvioivat.Risteytyksillä lisää tuotosta

Kello 6:10

Karuselli lähtee pyörimään. Minna-Maria Salin suihkuttaa ensimmäiset utareet pesuaineella, pyyhkii ne kuiviksi ja laittaa lypsimet kiinni. Vuohet tulevat sisään todella innokkaasti, välillä jopa nahistellaan, kuka pääsee ensiksi.

Jonna Ukkola opiskellut tilasiementäjäksi. Keinosiemennyksellä nopeutetaan jalostusta.

Kello 6:17

Ensimmäisenä sisään päässyt kuttu astuu pois karusellista. Seitsemän minuuttia ja ensimmäinen karusellikierros on tehty.

Tilalla on tartuttu määrätietoisesti jalostamiseen. Valtaosa eläimistä on suomenvuohia, mutta osa on risteytetty ulkomaisilla maitoroduilla.

”Jos suomenvuohi tuottaa vuodessa 600 litraa maitoa, risteytykset tuottavat 50 prosenttia enemmän eli 900 litraa. Parhaat yksilöt voivat tuottaa jopa 1 400 litraa”, Eero Ukkola toteaa.Tilasiemennyksellä pukkivalikoimaa

Maailmalla vuohien keinosiemennys on melko yleistä, Suomessa ei.

Jonna Ukkola siementää vuohet itse. Suomenvuohia risteytetään maitorotuisilla saanenvuohilla ja alpinella tai liharotuisella boerilla. Tavoitteena saanenin ja alpinen käytöllä on kehittää maitotuotosta ja eläinten rakennetta. Yhteistyökumppanina keinosiemennysannosten tuonnissa toimii HH Embryo Oy.

Siemennysannokset tuodaan Ranskasta. Siellä viralliseen tuotosseurantaan kuuluu noin 500 000 kuttua, joista 300 000 on tarkemmassa seurannassa hyvien pukkien löytämiseksi. Kaikki tuontipukit ovat tytärryhmäarvosteltuja, ja niiltä löytyvät jalostusindeksit.

”Olen siementänyt sekä luonnolliseen kiimaan että hormonilla synkronoituun. Aikaikkuna siemennykselle on noin vuorokausi ensimmäisestä hännän heilahduksesta. Vuohi ei näytä limaa”, Jonna sanoo.

Keinosiemennyksellä on monia etuja pukkiin verrattuna. Bioturvallisuus kohenee, sillä sperma ja alkiot eivät levitä tauteja. Eläinaines paranee nopeammin, kun voi käyttää huippupukkeja ja synkronoida tiineyksiä. Eikä tarvitse elättää pukkia. Kaikki yhtä aikaa syömään

Halmelan vuohitilan navetta otettiin käyttöön huhtikuussa.

Kello 6:23

Minna-Maria Salin polkaisee itse tehtyä karkotinta. Naamalle suihkuava paineilma ajaa uudelle kierrokselle mielivän kutun pois karusellista. Samaan aikaan kun Salin pesee utareita ja kiinnittää lypsimiä, hän tarkailee, että rouvat tulevat asiallisesti paikalleen, ja myös poistuvat.

Kun Salin lypsää, Sara Rönkä juottaa kilit ja työntää rehun lähemmäksi.

Koko 24 x 42 -metrinen navetta on suunniteltu niin, että yksi ihminen pystyy sen hoitamaan. Nyt tilaa on hulppeasti, kun navetta ei ole vielä täysi. Laskennallisesti täydessä navetassa tilaa tulee olemaan 1,67 neliötä kuttua kohden.

”Ruokintapöytätilaa pitää olla reilusti, koska vuohi on erittäin hierarkkinen eläin”, Jonna sanoo. Kaikkien pitää mahtua yhtä aikaa syömään.

Halmelan tilalla on aperuokinta. Väkirehuna on kotoista kuivattua hernettä, ohraa ja kauraa. Apetta jaetaan tuhannen kilon satsi kerran päivässä. Pöydällä on aina tuoretta syötävää.

Lue koko juttu painetusta marraskuun 2019 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli