Kurikkalaisen Porren tilan ydinajatuksena on tuottaa maitoa mahdollisimman tehokkaasti ja paljon. Rönsyt arjessa on kitketty pois ja energia kohdistetaan olennaiseen tekemiseen navetassa.
Ensiluokkaiset olosuhteet edesauttavat lehmien terveyttä ja kestävyyttä.
”Kun lehmä syö hyvin ja makaa riittävästi mukavissa parsissa, siltä on lupa odottaa korkeaa maitotuotosta”, kiteyttävät Vesa Porre ja Satu Sillanpää.
Ab Porre Oy:n vuonna 2000 tehtyyn pihattoon valmistui laajennusosa parisen vuotta sitten. Samalla vanhasta robotista luovuttiin ja hankittiin tilalle kaksi uutta. Maidontuotanto yli tuplaantui ilman eläinmäärän kaksinkertaistamista. Tällä hetkellä lypsyssä on keskimäärin 113 lehmää.
”Navettaa ei ole tarkoituskaan täyttää viimeistä paikkaa myöten. Kun navetassa on väljyyttä, eläinten tarkkailu on helpompaa eikä lehmien tarvitse jonottaa lypsylle. Ja me emme ole heti huutavassa hukassa, jos joku laite rikkoontuu”, Porre selittää.
Robottilypsyyn tilalla siirryttiin vuosituhannen alussa ensimmäisten joukossa. Viime vuosina vanha navetta alkoi olla jo monella tapaa käyttöikänsä päässä ja peruskorjauksen tarpeessa. Uusiin tiloihin tilanväki on tyytyväinen.
”Kun vanhasta osasta astuu uuteen, huomaa, kuinka paljon navettarakentamisessa on menty 20 vuodessa eteenpäin”, isäntä esittelee. Uudessa pihatossa on korkeutta, valoisuutta ja ilmavuutta. Luonnollinen ilmanvaihto on miellyttävä ja toimiva.
”Parsimitoitukset ovat myös muuttuneet. Uuden pihaton syväparret ovat yli puoli metriä pidempiä kuin vanhat”, Sillanpää lisää. Tosin navetan kookkaimmat lehmät eivät välttämättä hakeudu tilavampiin syväparsiin, sillä lehmä ei tunnista kokoaan.
Tänä kesänä vanhoihin parsiin asennettiin 3,5 senttiä paksut vesipedit lateksipohjan päälle. Lateksipinnoite oli kovin kulunut ja liukas, minkä vuoksi eläimille sattui havereita. Vanhoja parrenpohjia ei lähdetty purkamaan, sillä saneerausparret olivat hankintahinnaltaan huokeampia.
Uudisosan myötä kaikki eläimet saatiin saman katon alle ternivasikoista ja hiehoista lypsylehmiin.
”Tämä on ehdottomasti hyvä ja työtä säästävä ratkaisu. Poikineiden ja tarkkailtavien osastosta lehmät voidaan kätevästi ohjata robotille”, Sillanpää lisää.
Separointijae kuivikkeena
Uuteen navettaan valittiin syväparret.
”Hiekka olisi ollut paras vaihtoehto, mutta sitä on huonosti näillä seuduin saatavilla eikä se sovellu lantajärjestelmään”, Porre perustelee.
Alkuun kuivikkeena kokeiltiin turvetta. Kuiva turve ajautui kuitenkin nopeasti pois parresta, joten se vaihdettiin lietelannasta separoituun kuivajakeeseen. Jaetta ei kompostoida.
Syväparsien pohjalla on haketta ja päällä paksu kerros kuivajetta niin, että pedin paksuus on noin 40 senttiä. Kuiviketta lisätään kaksi kertaa viikossa.
”Separoitua jaetta ei voi tehdä varastoon, sillä se alkaa kompostoitua nopeasti. Tuore jae on hieman kosteaa, minkä takia se pysyy aika hyvin paikoillaan”, Sillanpää sanoo. Lehmät mielellään kuopivat pehkuja ennen maatemenoa. Painuneita kohtia tasaillaan haravalla säännöllisesti.
Kuiviketta leviää myös lantakäytävälle, mikä puolestaan aiheuttaa hieman ongelmia lietekuilustoon.
”Slalom-järjestelmä ei ole tähän tarkoitukseen toimivin, parempi vaihtoehto olisi avokouru. Pumppu on kovilla, sillä kuilustoja on huuhdeltava separointinesteellä pari kertaa viikossa, jotta liete pysyy riittävän juoksevana”, Porre toteaa.
Kuivike jaetaan pienkuormaajalla parsiin, mutta levitetään saapasvoimin. Rautaharavalla makuualustoja siivotaan ja tasataan navetta-askareiden lomassa vähintään pari kertaa päivässä.
”Kuivajakeen käyttö työllistää enemmän kuin etukäteen arvasimme, mutta vaiva maksaa itsensä takaisin terveempinä lehminä. Lehmien poistoprosentti on kahdessa vuodessa laskenut 30:stä 20:een”, Porre ja Sillanpää iloitsevat.
Jalkavaivat liki tiessään
Kuivajae on ollut käytössä toista vuotta ja tulokset ovat nähtävissä. Lehmien kintereet ovat siistit, polvet kunnossa ja eläimet puhtaita.
”Robottilypsyssä puhtaus on ensiarvoista, ja se tehdään täällä navetalla eikä vasta robotilla. Ei kone utareitten pesussa aivan ihmiskättä vastaa”, isäntä tähdentää.
Porren tilalla jouduttiin maksamaan myös oppirahoja, kun kuivituksessa kokeiltiin turpeen ja separoidun kuivajakeen sekoitusta. Noihin aikoihin yksi lehmä kuoli ja puolentusinaa sairastui ärhäkkään klebsiella-bakteerin aiheuttamaan utaretulehdukseen.
”Bakteeria esiintyy yleisesti luonnossa ja navetoissa. Epäilimme aiheuttajaksi turpeen ja kuivajakeen sekoitusta, joskaan mustaa valkoisella tästä ei ole. Kun siirryimme käyttämään syväparsissa yksinomaan kuivajaetta, klebsiella-tulehdukset katosivat”, Sillanpää sanoo.
Vanhan pihatto-osan vesipedit kuivitetaan turpeella, jota käytetään säästelemättä.
”Näin makuualusta on pehmeä ja mukava, lisäksi lehmät pysyvät puhtaina”, isäntä lisää.
Eläinten sorkista pidetään hyvää huolta. Sorkkahoitaja käy kahdesti vuodessa, mutta akuutit tapaukset hoidetaan itse. Työ käy aiempaa helpommin ja turvallisemmin hiljan hankitulla sähkösäätöisellä hoitohäkillä.
”Poikimisen lähestyminen on lehmälle stressin paikka, joten kaikkea ylimääräistä pitää silloin välttää. Sen takia sorkat tarkistetaan ja huolletaan jo umpeen laitettaessa”, isäntä lisää.
Lue koko juttu painetusta marraskuun 2019 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
