Genomitestistä tuli nopeasti tärkein apuväline, kun isosta lypsykarjasta valitaan sopivat lehmävasikat uudistamiseen. Testaus on ollut etu myös myyntitilanteessa, ostaja tietää mitä saa.
Maitoyrittäjä Päivi Kaijansinkko ohjaa kaunista, tähtikuvioista ay-vasikkaa poikima- ja sairasosaston tyhjään karsinaan.
Yhtiökumppani Tero Taipale on sillä välin asetellut muistiinpanovihkon, postituslaatikon ja DNA-korvamerkkien sarjan olkipaalin päälle ja vasikan toisen korvamerkin näytteenottopihteihin. Kaikki on valmista muutaman päivän ikäisen Romanticon korvamerkin laittoon ja genominäytteen ottoon.
Päivin pidellessä Romanticoa paikallaan Tero napsaisee korvamerkin sen korvaan. Samalla kun pihdin rengasmainen piikki läpäisee korvalehden, se työntää kudosnäytteen pihdin toiseen sakseen. Siitä näyte painetaan, kudosnäytteen pidikkeellä suljettavaan näytteenottoputkeen. Toisen korvan merkki kiinnitetään tavallisilla pihdeillä.
Näyte otetaan myös samanikäiseltä Riminiltä. Viimeisenä Päivi tuo käytävää pitkin Rukkaseksi nimetyn blondi-risteytyssonnvasikan. Siltä ei oteta genominäytettä, ainoastaan laitetaan korvamerkit, sillä se on lähdössä naapurin lihatilalle kasvatettavaksi. Osa sonnivasikoista menee suoraan toiselle tilalle, osa välitysvasikoina kauemmas.
Genominäytteet säilytetään postituslaatikossa jääkaapissa. Kun näytteitä on riittävästi, ne postitetaan Viking Geneticsille (VG) Hollolaan. Sieltä näytteet toimitetaan keskitetysti laboratorioon Tanskaan, jonka jälkeen genomitiedoista saadaan laskettua vasikan ensimmäinen g-NTM-arvo.
Genomitesti auttaa karsinnassa
Genominäytteet ovat antaneet savitaipalelaiselle Maitotiimille oivan keinon selvittää, mitkä vasikat kannattaa jättää kotikarjaan ja mitkä voidaan antaa myyntiin.
”Parin kuukauden päästä tiedämme Romanticon ja Riminin genomitiedot. Muutoin olisimme joutuneet arvioimaan niiden tulevaisuutta melko summittaisesti emän ja isän perusteella sekä odottamaan niiden ensimmäisiä tuotostietoja”, Päivi ja Tero toteavat.
”Nyt voimme karsia meillä uudistamiseen tarpeettomat eläimet jo vasikkana.”
Näytteenotto on helppo korvamerkin laittamisen yhteydessä. ”Näyte saadaan samalla vaivalla”, yrittäjät miettivät.
”Jos näyte pitäisi ottaa muulla menetelmällä, voi olla, että ihan kaikista ei näytettä otettaisi näin järjestelmällisesti.”
Se, että vasikka menee myyntiin, ei tarkoita, että eläin olisi huono. Viimeisin ay-lehmien keskituotos energiakorjattuina maitokiloina on 10 800 ja holsteineilla 10 900. Myyntipäätökseen vaikuttaa myös esimerkiksi vasikan emä. Karjassa on muutamia vanhoja sukuja, joita halutaan säilyttää itsellä.
Maitotiimin takana olevat veljekset Tero ja Timo Taipale sekä viljelijäpariskunta Päivi ja Jari Kaijansinkko pitävät etenkin ay-rodun lehmistä.
”Ne sopivat paremmin meidän navettaamme”, Päivi sanoo.
Tero miettii rodun yksilöiden terveyttä, maidon pitoisuuksia ja taloudellista tulosta. Ero ei ole suuri, mutta silti niin merkittävä, että holsteinia ei olla lisäämässä.
Lue koko juttu tammikuun 2020 painetusta Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta.
