Lämpenevä ilmasto ja vanerituotannon kehitys kannustavat koivun kasvattamiseen. Koivutukin ja laatutyven tuottaminen vaatii hyvää metsänhoitoa ja reipasta harventamista.
Metsätalousyrittäjä Jaska Lampila, 34, oli pikkupoika, kun hänen isänsä Asko Lampila jätti tilalla sijaitsevan, vanhan lehmälaitumen silleen. Koivu otti oitis vallan, ja nyt laitumella kasvaa kaunis, suorapuustoinen koivikko.
”Tätä on nyt harvennettu kolme kertaa, ensimmäisestä harvennuksesta tuli lähinnä polttopuuta, mutta viimeksi neljä vuotta sitten sain jo kuitupuuta”, hän kertoo.
Lampilan yhteistyökumppani, Koskitukki Oy:n hankintaesimies Jarkko Kyöstilä tarkastelee koivikkoa toiveikkaana. Koivun kasvuvauhti on havupuuta nopeampaa ja Kyöstilä voi jo nähdä, mitä koivikosta saadaan.
”Vielä yksi harvennus ja parikymmentä vuotta, niin tästä tulee hyvää tukkia. Loppuhakkuussa tukin osuus on kolme neljäsosaa ja sellupuun yksi neljäsosa”, hän arvioi.
Koskitukki hankkii raaka-ainetta vaneria ja ohutviiluvaneria valmistavalle Koskisen Oy:lle. Koivun tukkipuu jaetaan sen käytön mukaan vaneri- ja viilutukeiksi. Koivua ei löydy riittävästi Etelä-Suomesta, joten jokainen koivunkasvattaja on arvokas asiakas. Tukeistakin vain osa kelpaa viilutuotantoon, sillä siinä käytettävän tyvikoivun laadun on oltava huippua.
Lampilalla on kaikkiaan 80 hehtaaria talousmetsää, jota on sukupolvien saatossa hoidettu. Lampilan sekametsät uudistuvat luontaisesti.
”Minulla on myös muutamia jatkuvapeitteisiä kuvioita. Koivun alla saa kuusikon kasvamaan hyvin.”
Hän hoitaa ja hakkaa metsiään itse ja kuljettaa puut tienlaitaan omalla ajokoneellaan.
”Koivu on vaurioherkkää, siksikin teen talvisin kaiken käsin”, hän toteaa
Rikastaa metsää
Teollisuudessa hyödynnettävä koivu on pääasiassa rauduskoivua, koska se kasvaa hieskoivua järeämmäksi ja laadukkaammaksi.
Koivu on hyvä vaihtoehto pellon metsittämisessä, mutta se sopii mainiosti myös sekametsän puuvalikoimaan.
”Sekametsässä koivujen osuus voi olla hyvinkin 20 prosenttia. Niistä on hyötyä, sillä havupuiden neulaset ovat happamia ja lehtipuut antavat lisää ravinteita maaperään”, Kyöstilä sanoo.
Hyvä istutusmaasto on ravinteinen, rinteinen maaperä, joka sitoo tarpeeksi kosteutta, mutta on myös läpäisevä. Unelmapaikkoja ovat lehtomaiset ja tuoreet kankaat sekä kivennäispohjaiset pellot.
Koivua istuttaessa taimia tarvitaan hehtaarille noin 1 600, mikä on vähemmän kuin havumetsän istutuksessa. Taimiväliksi suositellaan 2,5 metriä.
Luontaisessa uudistamisessa on kaksi näkökulmaa; luonnollisessa ympäristössään puut saavat hyvän lähdön, mutta toisaalta metsäomistajalta vaaditaan enemmän aktiivisuutta ja hoitamista.
Lue koko juttu tammikuun 2020 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta.
