Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan kasvinviljely sekä maidontuotanto vaihtuvat tavanomaisesta luomuun. Ratkaisulla opetustila hakee parempaa kannattavuutta sekä kehittää koetoiminnallaan tehokkaita käytänteitä kaikkien luomutuottajien käyttöön.
Mustialan yhden robotin pihatto valmistui viitisen vuotta sitten. Peruslähtökohdat luomuun siirtymiseen olivat hyvät, sillä jo entuudestaan navetassa oli riittävästi tilaa ja valoa sekä mahdollisuus ulkoiluun.
Luomussa on lukuisia ehtoja eläinten hyvinvointiin kuten navettaolosuhteisiin, eläinten ruokintaan sekä hoitoon.
”Valmistelu vie aikaa, sillä tarkistettavia asioita luomuehtojen täyttämiseksi maatilalla on lukuisia. Meillä syyskausi tehtiin tiiviisti valmistelutöitä navetassa, ja puolen vuoden siirtymäaika alkoi tammikuussa”, kertoo Luomussa vara parempi -hankkeen projektipäällikkö Outi Vahtila.
Luomutuotantoa leimaa pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus. Se edellyttää kotieläinpuolella päivittäistä kirjanpitoa, mikä vaatii tuottajalta säntillisyyttä.
Rehujen osalta Mustiala on omavarainen, sillä kasvinviljelyssä luomuun siirryttiin kaksi vuotta sitten. Appeen raaka-aineet saadaan omilta pelloilta, robotilla houkutusrehuna toimii teollinen luomuhyväksytty täysrehu.
”Luomuun siirtyessä maidon pitoisuudet tuppaavat leikkautumaan, mikä merkitsee lovea maitotiliin. Viime kuukausien kokemuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että pitoisuuksien aleneminen jää melko pieneksi”, arvioi HAMK:n kotieläintalouden lehtori Jari Heikkonen.
Opetusnavetassa jouduttiin tekemään muutamia muutostöitä. Kiinteän lattian pinta-alaa lisättiin kumimattojen avulla, lisäksi makuuparsien niskapuomeja siirrettiin. Aitoja rakentamalla järjestettiin laitumille kulkuja uudelleen.
”Onneksi pihatossa on väljyyttä, sillä robottiryhmän ehdot täyttävä eläinmäärä putosi luomuun siirryttäessä vain yhdellä”, Heikkonen kertoo. Kustannuksia muutostöistä aiheutui noin 8 000 euroa ilman työkuluja.
Houkuttelevia laitumia
Mustialan navetan yhteydessä on jaloittelutarha, joten lehmillä on mahdollisuus ympärivuotiseen ulkoiluun kelien salliessa. Umpilehmät ja hiehot laiduntavat kesäkauden metsä- ja luonnonlaitumilla.
”Robottilypsy ja laiduntaminen ovat hiukan hankala yhdistelmä. Laitumien pitää olla lähellä ja riittävän houkuttelevia. Kesäkuumalla lehmät kyllä viihtyvät päivät paremmin viileässä navetassa, yöaikaan ne taasen mieluusti menevät ulos”, Heikkonen tietää kokemuksesta.
Viime kesänä kokeiltiin rotaatiolaiduntamista, jossa syötettävää lohkoa vaihdetaan päivittäin. Tavoitteena on ylläpitää laitumella koko ajan kasvavaa ruohokasvustoa, minkä pitäisi innostaa lehmiä lähtemään ulos.
60 lehmälle laidunalaa oli viisi hehtaaria viiteen lohkoon jaettuna. Automaattinen aperehuruokinta oli keskeytettynä aamuseitsemästä iltapäiväkolmeen.
”Siitä huolimatta lehmät eivät kovinkaan innokkaasti menneet ulos. Lypsykerrat robotilla pysyivät sisäruokintakauden tasolla ja maitomäärät yli tavoitetason”, Heikkonen summaa.
Poikimatilat ja ryhmäkarsinat ovat kuivikepohjaisia. Vasikat ovat emonsa kanssa päivän pari, sen jälkeen viikon ikään yksilökarsinassa ja tätä vanhempina ryhmäkarsinassa. Ne saavat oikeaa maitoa kolmen kuukauden ikään saakka.
”On hyvä huomioida, että vasikoille menee kymmeniä litroja päivässä maitoa”, koulutuspäällikkö Jukka Korhonen muistuttaa.
Lue koko juttu maaliskuun 2020 painetusta Eläin-lehdestä. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.