Suomenlammas on monilta ominaisuuksiltaan ylivertainen. Sen geneettinen monimuotoisuus on kuitenkin kapenemassa. Kaitamäen tilan kunnianhimoisena tavoitteena on elvyttää vähälukuisiksi käyneitä pässilinjoja ja palauttaa lampaan villan arvo sen ansaitsemalle tasolle.
Kaitamäen lammastilan isäntäparin, Sanni ja Aki Kaitamäen, missiona on saada lampolaansa kattava edustus suomenlampaan pässilinjoista.
”Viime vuosi oli hyvä, sillä onnistuimme saamaan katraaseen monta harvinaista pässilinjaa. Nyt meillä on 22 isälinjaa, mutta pyrimme edelleen kartuttamaan joukkoa”, Sanni ja Aki kertovat.
Kaitamäen tila oli mukana ProAgrian pässihamstraus-hankkeessa, jonka tavoitteena oli voimistaa hiipuvia pässilinjoja ja saada kasaan 44 sukulinjan geenipankki. Vuoden mittaan onnistuttiin löytämään useita, hyvin harvinaisiksi käyneitä pässilinjoja.
Vähälukuisiksi käyneiden pässilinjojen eläimet eivät välttämättä ole kaikilta ominaisuuksiltaan parasta a-luokkaa. Kaitamäen lampolan hyvien, korkeasukuisten uuhien avulla ominaisuuksia voidaan tasapainottaa ja kompensoida. Valinnanvaraa riittää yli kolmensadan uuhen katraassa.
”Esimerkiksi mustalla 59-linjaisella on paha alapurenta. Uuhen valinnassa pitää kiinnittää huomiota hampaisiin. Teräväsäkäiselle pässille taas etsitään muheva, leveäselkäinen uuhi”, Sanni selittää.
Neljän karitsan vuonue ei ole poikkeuksellinen. Tämän porukan äidillä maitoa riittää hyvin kaikille.
Karsintaa tehdään maltillisesti
Kun päätavoitteena on sukulinjojen voimaannuttaminen, karsinnassa ei saa olla liian ankara. Työ on pitkäjänteistä, ja tuloksia voi arvioida vasta kuuden, seitsemän vuoden kuluttua.
”Osa suvuista ei esimerkiksi ole tasapainoisia ulkonäöltään, mutta harvinaisiksi käyneiden pässilinjojen joukossa on suoranaisia aarteita. Kuten lampaita, joilla on erityisen hieno villa”, Sanni hehkuttaa.
Jalostukseen Sanni suhtautuu intohimoisesti, ja hän tutkii väsymättä weblammas-palvelun sukutauluja. Palvelu toimii eläinrekisterin ja tuotosseurannan ohella sähköisenä sukupuuna, josta voi tarkistaa eläinten sukulaisuussuhteita.
”Sukupuusta löytyy välillä yllätyksiä. Esimerkiksi jonkun lampaan alkuperäiseksi väriksi olen luullut ruskeaa, mutta tarkemmin tutkittuani oikea väri onkin valkoinen”, Sanni kuvaa.
Lihantuotannon ohella villantuotannolla on tilalle kasvava merkitys. Emäntä värjää lankoja itse, ja siksi hän vaalii eritoten valkoista villaa.
”Puhdas valkoinen, hyvänlaatuinen villa antaa parhaat mahdollisuudet värjäykseen ja tuotteiden jatkojalostukseen.”
Yhtäkään suomenlammasristeysuuhta ei Kaitamäen lampolassa ole, vaan kaikki ovat puhdasrotuisia.
Lampolassa päkättää toki muutamia kainuunharmaksia, ahvenanmaanlampaita, oxford downeja sekä gotlannin turkislampaita. Emäntä sanoo osan niistä olevan pikemminkin harrastelampaita, osaa pidetään kauniiden turkisten vuoksi.
Onpa iso karitsa, ihmettelee Aki Kaitamäki muutaman tunnin ikäistä karitsaa.
Lue koko juttu maaliskuun 2020 Eläin-lehdestä. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.
