Nurmen niittojen ajoitus vaikuttaa sadon määrään ja laatuun vielä seuraavanakin vuonna. Jos kolmossato korjataan myöhään, seuraavan vuoden ykkössato kärsii. Ratkaisua tähän on haettu pienemmästä kakkossadosta. Panoksia käytetään kolmossatoon.
Viime vuosien vaihtelevissa oloissa säilörehun kolmas korjuu on Pohjois-Suomessa venynyt lokakuulle.
”Se on näkynyt selkeästi seuraavan vuoden ykkössadossa. Jos seuraava kesä on normaali, ykkössato on ollut 60–70 prosenttia normaalisadosta. Pahimmillaan märkinä vuosina seuraavan kesän ensimmäinen nurmisato on ollut vain 40 prosenttia normaalisadosta”, ProAgria Oulun valtakunnallinen huippuosaaja Olli Valtonen kertoo.
Pohjoisessakin yhä useampi tila on siirtynyt kolmeen korjuukertaan. Valtonen arvioi, että 2–4 lypsyrobotin yksikössä kolme korjuuta on enemmin sääntö kuin poikkeus.
”Yhteistä näille tiloille on aperuokinta ja tehokas nurmentuotanto, jossa tilan lietelanta hyödynnetään nurmelle.”
Liete ajetaan suurimmilta osin toiselle nurmisadolle. Sen typpi näkyy vielä kolmannessakin sadossa. Kolmossato kasvaa, vaikka ei tarvitsisi. Viime vuosina syksyn kasvuolotkin ovat olleet suotuisat nurmen kasvulle.
Kun kakkossadosta odotetaan määrää, nurmi saa kasvaa pitkään, ja se taas näkyy sulavuuden heikkenemisenä. Jos kakkossato korjataan myöhään, kolmannen sadon kasvuaika on lyhyt, jolloin kuidun määrä jää vähäiseksi.
Panoksia kolmossadolle
Näiden syiden takia Valtonen suosittelee ”pikkukakkosta”. Otetaan pienempi, mutta laadukas kakkossato ja siirretään panostusta kolmossatoon.
”Useilla tiloilla on siirrytty lannoittamaan toista satoa kevyesti ja rajoittamaan sen kasvua. Lannoitusta siirretään toiselta sadolta kolmannelle. Ajatuksena on parantaa kakkossadon rehuarvoja ja vastaavasti saada lisää määrää ja laatua kolmannesta niitosta.”
Ympäristökorvauksen ravinneraja typen osalta on 240 kiloa hehtaarille. Kun ensimmäiselle sadolle antaa 100 kiloa typpeä, jää seuraaville käytettäväksi 140 kiloa.
”Toiselle sadolle annetaan 70–80 typpikiloa, josta lietteen osuus on noin 50 kiloa. Osa lietteen typestä vaikuttaa kuitenkin vielä kolmanteen satoon. Eloperäisillä mailla lannoitteena annettava typen osuus on pienempi, käytetään Nitrabor-lannoitetta 60–100 kiloa hehtaarille starttityppenä. Sadasta lannoitekilosta tulee 15 kiloa typpeä hehtaarille.”
Kolmannelle sadolle jää kivennäismailla käytettäväksi 60–70 typpikiloa. Pääsääntöisesti käytetään NK-tyyppistä lannoitetta.
Eloperäisillä mailla lannoitetyppeä annetaan kolmossadolle 35–40 kiloa hehtaarille. Valtonen muistuttaa, että eloperäisillä mailla maasta irtoavien ravinteiden määrä on hyvin merkityksellinen, kun vertaa niitä sadon mukana lähteviin ravinteisiin.
Jos kakkossadosta haluaa määrää, sulavuus yleensä ehtii vähentyä.
Laadukkaampi kakkonen
”Pikkukakkonen” korjataan aiemmin kuin kakkosta on totuttu. Toisen sadon kasvuaika on 4–5 viikkoa. Siinä vaiheessa kasvuston korkeus on noin 50–60 senttiä, eikä se ole vielä korsiintunutta.
”Paljon riippuu kasvuoloista. Jos kasvusto kärsii kuivuudesta, pakkotuleentuminen voi tulla jo 40-senttisessä kasvustossa. Myös kasvilajit ja lajikkeet vaikuttavat. Muutamina vuosina esimerkiksi Grindstad-timotein oikea-aikainen niitto olisi ollut alle viisi viikkoa edellisestä korjuusta”, Valtonen sanoo.
Uuteen niittotaktiikkaan siirtyminen on parantanut toisen sadon rehuarvoja. Sulavuus on lisääntynyt selvästi, kun ei ole odotettu massan kasvamista. Kuituakin on ollut kohtuullisesti. Joillain tiloilla valkuaisen määrä on myös kasvanut.
Kolmossadossa muuntokelpoisen energian (ME) -arvot ovat parantuneet. Kuidun määrä on kasvanut niin, että osalla tiloista ruokinta toimii hyvin vähäiselläkin kuidun lisäyksellä.
Lue koko juttu maaliskuun 2020 painetusta Eläin-lehdestä. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.
