Mitä koronatilanteen vaikutuksista ajattelevat helsinkiläinen opettaja ja kouvolalainen lypsytilallinen?

Helsinkiläinen yläkoulun opettaja Ida Kauppinen on äitiyslomalla marraskuussa 2019 syntyneen Fian kanssa. Oman lapsen myötä arvokysymykset ovat tulleet entistä tärkeämmiksi.

Hän myöntää pitäneensä suomalaista maataloustuotantoa itsestäänselvyytenä, juurikaan tuntematta tuottajia tai heidän työtään.

”Vanhempani olivat kotoisin maalta, mutta itse kasvoin kaupunkiympäristössä.”

Helsingin keskustan tuntumassa asuva Ida Kauppinen arvostaa suomalaisviljelijöiden työtä. Marraskuussa syntynyt Fia kasvaa kotimaista tuotantoa arvostavassa kodissa.

Perunaa piisaa

”Kotimaista olen suosinut aina, samoin yrityksiä, jotka pyrkivät eettisyyteen. Maksan vaikka enemmän ja ostan vähemmän.”

Jo lapsen odotus muutti Kauppisen ja avopuoliso Niko Perttilän kulutuskäyttäytymistä. Neuvolan vinkki varautua ja tehdä etukäteen otettiin tosissaan. Kotona on nyt hyvät varmuusvarastot, esimerkiksi perunaa on kyllin pahan päivän varalle.

”Ennen Fiaa elimme kädestä suuhun. Helsingissä on helppo syödä ulkona tai tilata ruokaa kotiin, vaikka Wolt-palvelun kautta. Ymmärrämme kyllä, että kaikkialla Suomessa ei niin vain woltata.”

Viime kesänä kotiparvekkeella kokeiltiin perunankasvatusta, Kauppisen kollegan innoittamana. Kotita­lousopettajan mielestä kaikkien suomalaisten pitäisi osata viljellä ainakin perunaa.

Kokeilu kuitenkin osoitti viljelyn vaativaksi lajiksi.

”Aika moni kaverikin on kokeillut parvekeviljelyä. Meistä useimmat ajattelevat maanviljelijöiden tekevän äärimmäisen tärkeää työtä, viime aikoina usein äärioloissa, esimerkiksi haastavien säiden takia.”

Vihdissä opettavan Kauppisen oppilaista osalle maatalous on tuttua, sillä lähiympäristössä on useita maatiloja.

Koulun projekteissa on havahduttu myös siihen, miten vähän voi jäädä käteen niin paljosta työstä.

”Ihmiskunta on olemassa maanviljelyn ansiosta. Viljelytaitojen arvostus ja säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää.”

Kauppinen luottaa suomalaisten selviävän koronakriisistäkin.

”Tästä voi seurata myös hyvää. Olemme samassa veneessä, ja kaikkia tarvitaan. Pysähtyminen hetkeksi lienee paikallaan, ja voi tuoda uudenlaisia oivalluksia.”

Ajatellaan toisiamme

Kouvolan Tirvalla, Pyötsiälän kylällä arki sujuu lähes entiseen tapaan. Maaliskuun loppupuolella näkyvin merkki koronasta Rauhalan tilalla on kotikoulu.

Koronaa tai ei, Kati ja Timo Mankin on huolehdittava 100-päisen lypsykarjan hyvinvoinnista.

Herkällä korvalla kuulostellaan, pysyvätkö tuotantolaitokset toiminnassa ja liikkuuko 80 000 maitolitraa kuukausittain yhä tilalta eteenpäin.

”Tunnelmat eivät ole häävit, vaikkei korona suoranaisesti vaikuta työhömme, ainakaan vielä. Isoja riskejä on ilmassa, mutta toukotöihin on valmistauduttava”, Mankki toteaa. Viljeltävänä on reilut 150 hehtaaria.

”Saa nähdä, miten kriisiarki sujuu, kun siihen päädytään. Pystymmekö ajattelemaan toisiamme, kuten presidentti kehotti?”

Tottunut syyllisyyteen

Timo Mankki sanoo jo tottuneensa viljelijänä olemaan syyllinen lähes kaikkeen, Itämeren saastumisesta alkaen.

”Vuosikausia olemme yrittäneet kaikkemme, jatkuvista poikkeustiloista huolimatta.”

”EU:hun liittyminen oli monelle suomalaisviljelijälle valtava kriisi, jota seurasin ProAgrian neuvojana. Myös sääilmiöt ovat ravisuttaneet viljelijöitä, tilakohtaisesti ja paikallisesti. Koronan kaltaista koko maailmaa koettelevaa kriisiä ei ikäpolveni ole kokenut.”

Mankki toivoo tilanteen vaikuttavan suomalaisten maaseutusuhteeseen.

”Jospa se pieni äänekäs arvostelijaryhmä hiljenisi, ja älykäs mutta hiljainen enemmistö tekisi yhä enemmän kotimaisia valintojaan kaupan hyllyillä.”

Hän tietää valtaosan suhtautuvan myönteisesti maatalouteen, ja ymmärtävän, että yhden maatilan myötä kymmenet suomalaiset saavat työtä.

Mankki toivoo, ettei arvostus jäisi vain puheen tasolle. Ja unohtuisi koronan kadottua.

”Uskon omavaraisuuden ja kotimaisuuden nousevan arvossaan koronan kaltaisten poikkeustilojen myötä. Ehkä tällaiset kriisit palauttelevat meitä perusasioiden äärelle. Viime kädessähän tärkeintä on, että ihmisillä on ruokaa ja puhdasta vettä.”

Lue koko juttu huhtikuun 2020 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös digilehdestä

Jaa artikkeli