Sairastumisen ensioireita ei lueta naudasta kuin avoimesta kirjasta, sillä se on taitava peittämään kipunsa. Päivittäinen tarkkailu voikin osoittautua arvokkaaksi tavaksi.
Naudan sairastumisen havaitseminen ei välttämättä ole helppoa, sillä nauta on saaliseläin ja pyrkii peittämään kipunsa ja vaivansa mahdollisimman pitkään.
”Kun kipu näkyy selvästi, eläin on jo hyvin kipeä”, sanoo tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri Iris Kaimio Emovet Oy:stä.
Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa havaittu sairastuminen vähentää hoitojen tarvetta, hoito voi onnistua kotikonstein ja lopputulos paranemisen suhteen on yleensä parempi. Näin ollen ensimmäiset pienet merkit on hyvä opetella tunnistamaan.
Karjanhoitajan taito lukea eläinten pieniä, normaalista poikkeavia merkkejä on etu, jolla voi säästää niin aikaa, vaivaa kuin rahaakin. Erilaiset markkinoilla olevat mittarit ja laitteet ovat hyvä apu, mutta eivät korvaa täysin hyvää karjasilmää hyvinvoinnin seurannassa.
Karjasilmäänsä voi kehittää tarkkailemalla tiettyjä eläinten tapoja ja toimintoja tietoisesti. Vähitellen niiden tarkkailu muuttuu automaatioksi ja jo nopea yleiskatse navetassa voi kertoa, onko kaikilla hyvä olla.
Laihtuminen on merkki jo pidemmälle edenneistä ongelmista lehmän hyvinvoinnissa.
Terve syö ja märehtii
Naudan kasvoilla kipu näkyy kireänä ilmeenä ja juonteina, silmissä on sisäänpäin kääntynyt katse ja sieraimet ovat laajentuneet. Pää on matalalle painuneena ja korvat kääntyneenä taakse tai alas. Selkä voi olla köyristynyt.
Sairastunut eläin ei jaksa kiinnostua ympäristöstään entiseen tapaan, vaan muuttuu masentuneen oloiseksi ja passiiviseksi. Lähestyjään se reagoi tavallista hitaammin tai heikommin. Usein se myös eristäytyy muista ja käyttäytyy yleisestikin totutusta poikkeavalla tavalla.
Syöntikäyttäytyminen muuttuu ja syönti vähenee. Märehtimisen muuttuminen ja loppuminen ovat jo vakavia merkkejä sairastumisesta. Kipu heikentää molempia.
”Syömisen tarkkailuun kannattaisi monella tilalla kiinnittää enemmän huomiota. Jos lehmä makaa eikä märehdi, se pitäisi ottaa lähempään tarkasteluun. Myös nälkäkuopan ”varoituskolmio” on syytä ottaa vakavasti”, Kaimio sanoo.
Nälkäkuoppa on syömättömällä naudalla vasemmalle puolelle, lonkkakyhmyn etupuolelle muodostuva kolmion muotoinen painauma. Sen avulla on helppo seurata nautojen pötsin täyteisyyttä. Kuntoluokan lasku näkyy vasta pidemmän ajan kuluessa, jolloin ongelmat ovat jo pitkällä.
Jos rehu ei maistu ja leuat eivät liiku, voi naudalla olla ruokinta- tai aineenvaihduntasairaus, kuten piilevä ketoosi tai halvaus. Myös jokin muu kipua aiheuttava sairaus tai vamma on mahdollinen. Ensiapuna piilevässä ketoosissa on propyleeniglykoli ja pötsipiristeet. Erilaiset ketoosimittarit ovat varsin hyödyllisiä tilanteen selvittämisessä.
Myös makuukäyttäytyminen muuttuu, vaivasta riippuen nauta voi maata tavallista enemmän tai vältellä makuulle menemistä.
Kipu ja sairaus vähentävät maitotuotosta ja voivat aiheuttaa muutoksia maitoon. Robottipihatossa lehmä ei kierrä eli jättää käymästä itsenäisesti lypsettävänä.
Pötsin täyteisyys näkyy nälkäkuopasta ja sitä tarkkailemalla on helppo nopeasti huomata syömättömät eläimet.
Miten lehmäsi seisoo?
Naudan ontumisen havaitsee parhaiten sen kävellessä, lievin ontuminen näkyy yleensä selän kaareutumisena. Seisoessa selkä on vielä suorassa. Ontumisen pahentuessa selkälinja on kaarella koko ajan, eikä nauta varaa painoa jalalle edes seisoessa sekä kävelee varoen ja selvästi ontuen.
”Jalka- ja sorkkavaivojen varhaisen havaitsemisen suhteen eläinten havainnointi on tärkeää. Asennon muuttuminen kielii kivusta, vaikka eläin ei vielä ontuisikaan”, Kaimio huomauttaa.
Parsilehmällä ontumisen havaitseminen on hankalampaa, se näkyy selvimmin siinä, miten se seistessään varaa painoa jaloille ja missä asennossa se pitää jalkojaan. Lehmä voi seistä sorkat kääntyneenä ulospäin tai vain toisen sorkkapuoliskon varassa.
Kipu jalassa näkyy myös ylösnoustessa ja makuulle mennessä, jolloin se varoo laskemasta painoa kipeälle jalalle ja kiirehtii saamaan terveen jalan alle.
Jos kipu on sorkassa, nauta pyrkii astumaan kipeällä jalalla usein vain sorkan kärjellä. Kivun ollessa muualla jalassa, nauta laskee yleensä sorkan maahan tasaisesti. Ontuminen voi vaihdella paljonkin alustan pehmeyden mukaan.
Kipulääkkeen ohella jalkakipuiselle naudalle on tärkeä päästä pehmeälle alustalle ja minimoida tarve liikkua päästäkseen syömään tai lypsylle.
”Varsinkin isommissa karjoissa näkisin oman sorkanhoitotelineen ja taidon hoitaa sorkkia tärkeäksi, sillä yhden eläimen vuoksi sorkanhoitajaa on vaikea saada ja kynnys hoidon tilaamiseen on korkeampi”, Kaimio perustelee.
Lue koko juttu huhtikuun 2020 painetusta Eläin-lehdestä. Tilaajana löydät sen myös digilehdestä.
