Selvitimme, mitä kylvösiemennäytteille tapahtuu Ruokaviraston siemenlaboratoriossa ja mitä etua tutkimuksista on. Entä tiedätkö, mikä on tetrazolium?

Ruokaviraston siemenlaboratoriossa Loimaalla tehdään kylvösiemenen ja siemenperunan laboratoriotutkimuksia. Tutustuimme sekä sertifioitavan viljan että tilan oman siemenen (TOS) laatututkimuksiin erityisesti itävyyden osalta.

Sertifiointia varten tarkastettaville näytteille on laatuvaatimukset lajin ja siemenluokan mukaan. Siemenlaboratorion erikoistutkija Jaana Laurila kertoo, että tilaustutkimusnäytteille tällaisia laatuvaatimuksia ei ole, mutta näytteet tehdään ja arvioidaan samojen kriteerien perusteella.

”Sellainen ero on, että TOS-siementen analyysien näytekoko on puolet sertifioitavien siementen näytekoosta. Esimerkiksi itävyyden osalta TOS-siemenistä tutkitaan kaksi kertaa sata siementä, kun sertifioiduilla neljä kertaa sata.”

Jaostopäällikkö Hanna Ranta toimii koko siemenlaboratorion laatuvastaavana. Hän lisää, että ammattimaisten pakkaamojen kanssa toiminta on hyvin vakiintunutta.

”TOS-puolella tilaustutkimusten osuus on viime aikoina noussut, ja se on hyvä, koska suomalaisilla tiloilla käytetään pääasiassa omaa siementä. Laboratorioanalytiikalla saadaan siemenen laadusta iso hyvitys pienellä panoksella.”

Kaikki halukkaat pystyvät katsomaan avoimesta tiedosta siemenlaboratoriossa tarkastettujen näytteiden keskimääräisen itävyyden. Loppusyksyllä nähtiin, kuinka TOS-näytteiden itävyydet alkoivat laskea.

”Siksi on tärkeää muistuttaa siemenen laadun tarkastuksen merkityksestä. Ruokavirasto.fi–sivuilla julkaistu avoin tieto siemenen laadusta on myös laajenemassa muun muassa puhtaustuloksiin”, Laurila kertoo.

Näytteiden kulku alkaa työnäytteiden jakamisella.

Itävyys kiinnostaa enemmän

Useimmiten itävyys on se tieto, jonka viljelijä haluaa siemenestä tuhannen siemenen painon ohella. Lajipuhtaustutkimuksia tilataan harvemmin.

”Ehkä puhtausnäytteitä tarkastutetaan harvemmin kustannussyistä,” Laurila miettii.

”Tilojen omissa siemenissä on vaihtelua. Joskus laborantit sanovat, että onpas puhdasta, kun taas joskus voi olla päinvastainen tilanne.”

Viljelijä voi tehdä itävyystutkimuksen itsekin, ja tästä on tarjolla yksityiskohtaiset ohjeet Ruokaviraston nettisivuilla.

”Tutkimus voi olla helppokin, jos siementen suhteen ei ole ongelmia, mutta mitä enemmän erässä on laatuvaihtelua, sitä enemmän itse tehtyihin tutkimuksiin liittyy epävarmuustekijöitä.”

Esimerkkinä Laurila mainitsee, että itävyydessä saatetaan mukaan laskea kaikki mikä vähänkin vihertää. Joukossa voi kuitenkin olla siemeniä, joiden itutuppi on revennyt liikaa, ja joita ei saa laskea mukaan itäviin siemeniin.

Jaostopäällikkö Hanna Ranta kertoo, että tavoitteena on saada lähivuosina käyttöön uusi siementen elinvoimatesti.

Todistukseen tietoa vioista

Kun näyte saapuu itävyysmääritykseen, se jaetaan ensin työnäytteeksi, minkä jälkeen näyte menee vieraiden lajien ja roskien puhdistuksen kautta itävyyteen. Näyte voi mennä myös suoraan itävyyteen, jossa siitä vain seulotaan roskat pois. Tällöin kyse on raakaerän itävyydestä.

Jos siemenissä havaitaan syksyllä itämislepoa, idätyspaperit kostutetaan gibberelliinihappoliuoksessa, joka saa siemenen itämisen käyntiin. Näyte laitetaan itämään imulaskurilla, jossa on valmiina paikka sadalle siemenelle.

”Siemenet asetetaan kostealle aluspaperille, jonka päälle tulee muovitettu paperi. Koko komeus rullataan ja rullat laitetaan muovipussiin, joka sidotaan kuminauhalla. Rullat asetetaan pystyasentoon idätyslaatikkoon.”

Rullapussin yläpäässä on aukko, ja rullat asetellaan niin, että ilma vaihtuu. Tunnistelappu viivakoodilla varmistaa, että näytteet pysyvät järjestyksessä.

”Rullia säilytetään seitsemän vuorokautta kymmenessä asteessa pimeässä, ja sen jälkeen näytteet siirretään 20 asteeseen idätyshuoneeseen kolmeksi vuorokaudeksi.”

Näytteet käydään läpi rulla rullalta. Koska tiedetään, että kussakin rullassa on tarkalleen sata siementä, erottelemalla kuolleet ja vaillinaisesti itäneet siemenet saadaan itävyystulos.

Lopuksi tuloksista kirjoitetaan todistus, johon tulee mukaan tieto myös vaillinaisesti itäneiden vioituksista, jos vaillinaisia on paljon ja vioitussyy on selvä. Yleisimpiä syitä ovat siemenen mekaaninen vioitus, home tai kuumeneminen.

Aina ei kuitenkaan ole selvää, mistä kiikastaa, ja silloin voidaan kirjata pelkkä havainto siitä, miltä vioitukset näyttävät.

Suurin osa viljoista idätetään peitattuna.

Näytteen oltava koko erästä

Sertifioitavan siemenerän näytteen ottaa aina koulutettu näytteenottaja. Näytteenottoa varten pitää olla saatavilla koko erä, josta otetaan osanäytteitä tasaisesti joka puolelta. Näytteenotossa noudatetaan Kansainvälisen siementarkastuslaitosten yhdistyksen eli ISTA:n sääntöjä.

Myös TOS-siementen osalta tärkeintä on varmistaa, että näyte edustaa koko erää. Muuten tulos antaa kuvan vain näytteestä, ei koko erästä.

Näytteenotossa onnistuu, kun on huolellinen. Osanäytteitä otetaan suosituksen mukaan koko viljaerästä kahden tonnin välein. Ruokaviraston sivuilta löytyy malliksi näytteenottovideo sekä näytteenoton käsikirja, kun haluaa paneutua asiaan.

Jaana Laurila muistuttaa, että kun tietää mitä kylvää, vähentää huonolaatuisen siemenen käytöstä aiheutuvia riskejä.

”Siemen on herkkä yksikkö, jonka laatuun voi vaikuttaa myös omalla käsittelyllä. Jos siemenelle on käynyt jotain ennen kylvöjä ja taantumisprosessi on lähtenyt käyntiin, jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa itävyys menetetään.”

Jaa artikkeli