Puromäen puutarha myy asiakkailleen vain sellaista, jota itsekin voi kasvattaa. Kun lajikkeita on paljon, aina jokin onnistuu.
Liperissä on paljon viljelyyn sopivaa maaperää, tasaisia multavia aukeita. Viljanviljely on tuottanut elannon moneen talouteen, leipäpitäjän maine ei ole tuulesta temmattu.
Hanne ja Jukka Kinnunen sanovat suoraan, että molempien ammattihaaveet olivat jossain ihan muualla kuin maataloudessa. Eikä heillä ollut ajatustakaan jatkaa tilan peltojen viljelyä vielä vuonna 2006, kun he rakensivat Jukan kotitilasta lohkaistulle tontille omakotitaloa.
”Nähtiin, että viljanviljely työllistää enemmän kuin tuottaa”, tuumaa Hanne käsiharalla parsankaalintainten välejä selvitellessään. Parsakaalia on kuitenkin viljelty nyt kymmenen vuotta.
Pellot ovat pääasiassa Jukan vastuulla, ja rikantorjuntaa tehdään traktorilla, mutta myös käsin kitkemällä. Taimia on istutettu viikon välein, joten satokausikin on pitkä. Alkukesästä sää vaihteli tosin niin paljon, että parhaaseen lämpöön ja kosteuteen istutetut kirivät aiempia taimia pituudessa. Ensimmäinen sato kerättiin ennätysaikaisin, heinäkuun ensimmäisellä viikolla.
”Kasteluun ei turvauduta kuin viimeisessä hädässä. Maaperä pitää hyvin kosteutta ja vain pinta kuivuu. Jos tulee oikein pitkä hellejakso, niin voidaan vanhoja sadettimia kaivaa esille.”
Peltoja on salaojitettu ensimmäisen kerran 60-luvulla saviputkin. Salaojituksia on myöhemmin jatkettu ja kunnostettu vaihtelevasti, mutta sukupolvenvaihdoksen jälkeen ei kunnostuksia ole nähty tarpeellisiksi. Maaperä on karkeaa hietaa, jossa vesi ei seiso, mutta joka kuitenkin sitoo kosteutta kasvun kannalta hyvin. Pinta ei myöskään kovetu eikä halkeile kuivaessaan.
Jukka Kinnusen isän pöytään leivän tuoneet pellot ovat hyviä viljanviljelyynkin. Pojan mielestä tuotto ja riski työmäärään nähden oli kuitenkin sellainen, että tilan jatkaminen ei kiinnostanut. Tuttavissa oli kuitenkin erikoisviljelijöitä, ja se herätti kiinnostuksen vähitellen.
”Taisi olla minun sedän luona käynti, jolloin vihannestilaan tutustuessaan Jukka kysyi ensimmäisen kerran, että elääkö tällä”, Hanne muistelee hymyillen.
Jukka ja Hanne Kinnunen perustivat Puromäen puutarhan Jukan kotitilalle Liperissä. Viljanviljely päätuotantona ei kiinnostanut, puutarhaviljely vei voiton.
Taimia myyntiinkin
Nyt noin 10 hehtaarin alalla pelloilla ja kasvimailla kasvaa parsa-, kiinan- ja kukkakaalia, porkkanaa, maissia, palsternakkaa, salaatteja, papuja, yrttejä. Kahdessa kasvihuoneessa noin 1 300 neliön alalla on inkivääriä, tomaattia, chiliä ja yrttejä.
Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2009. Viljatilasta vihanneksiin vaihtaminen on tapahtunut portaittain ja kokeillen. Ensin porkkanaa, jota kasvaa edelleen. Ensimmäinen kasvihuone rakennettiin seuraavana vuonna, mielessä erikoisemmat tomaattilajikkeet.
Tilalla on noin 70 hehtaaria peltoa, josta kymmenkunta vihanneksilla ja loppu edelleen viljalla. Vilja on ollut tärkeää vuoroviljelynkin vuoksi, pääasiassa on kasvatettu rehuohraa. Liperin Myllyn viimesyksyisen palon jäljiltä viljan tulevaisuus on kuitenkin täysin avoin.
”Nyt on epävarmaa mihin ja millä hinnalla viljaa myydään, mikä voi tuoda jo ensi kesäksi hyvinkin suuren tuotantosuunnan muutoksen.”
Vihannespuolta ja kokonaisuutta kehitetään vuosi vuodelta asiakkaita kuunnellen. Sosiaalinen media on tärkeä yhteydenpitokanava.
Tänä vuonna otettiin testaukseen taimimyynti. Myynnissä oli sellaisia lajikkeita, joita itsekin voi kasvattaa, niitä jotka menestyvät ja tuottavat maukkaita tomaatteja, kurkkuja, chilejä, kurpitsoja, papuja, pinaatteja ja yrttejä.
”Moni kotipuutarhuri luopuu harrastuksesta ostettuaan taimia, jotka eivät menesty hyvästä hoidosta huolimatta. Yleensä vika on kuitenkin lajikkeessa ja taimessa, ei hoitajassa.”
Taimimyynnistä yli jääneet tomaatit ja chilit jatkavat nyt eloaan kasvihuoneessa. Niiden sato päätyy aikanaan uuden tilapuodin laareihin. Myös myymälä on tämän kesän uutuus, kokeilu aloitetaan omilla tuotteilla ja tulevina vuosina laajennetaan kysynnän mukaan.
Kasvihuoneita tarvitaan keväällä taimituotantoon, kesällä olosuhteista saavat nauttia esimerkiksi tomaatit, chilit, paprikat, inkiväärit ja yrtit.
Monta jakelukanavaa
Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen herkillä tuoretuotteilla on tasapainoilua kannattavuuden kanssa. Parsakaali ja inkivääri menevät markkinoille suurimmaksi osaksi kuopiolaisen Tuoreverkko Oy:n kautta. Muulle sadolle yritetään löytää lyhyempiä reittejä kuluttajan pöytään. Jakelu Pohjois-Karjalan markkinoille käy kätevästi Jaakkolan tuoretukun kautta.
Kiinankaalit menevät melkein sitä mukaa kuin niitä saadaan pellosta, samoin nyt muutamana vuonna tuotetulla inkiväärillä on ollut nopea menekki. Ymmärrettävästi tuotteita haluttaisiin pieniinkin kauppoihin, mutta jakelun tehokkuuden kannalta Joensuun Prisma on suoramyynnin lisäksi todettu riittäväksi. Verkostossa on myös yksi torimyyjä, Pohjois-Karjalan marja ja vihannes. Lisäksi tuotteita toimitetaan silloin tällöin Joensuun Reko-jakeluun.
”Reko-jakelu on kasvanut räjähdysmäisesti, kysyntää olisi paljon, mutta työlästähän sekin on suhteessa myyntiin.”
Puromäen puutarha sijaitsee alle puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuusta. Kysyntä on osoittanut, että asiakkaat tulevat mielellään myös tilalle, joten tänä kesänä avattiin kesäpuoti vanhaan kivinavettaan. Ensimmäisenä otettiin käyttöön navetan puoli, josta vähimmillä muutostöillä saatiin elintarvikekelpoinen tila. Ruokintapöydän rakenteet saivat jäädä näkyviin.
”Tämäkin aloitetaan pienesti, vaikka jatkoajatuksiakin on jo kahvilasta ja muista oheistoiminnoista.”
Puodin kehittelyyn kannustaa sekin, että lapset kasvavat ja alkavat tulla touhukkaasti mukaan yrittämään. 9-vuotias Iina on jo pitkin kesää harjoitellut myytävien leivonnaisten tekemistä, 8-vuotias Eemil ja 5-vuotias Ilona toimivat vähintäänkin innokkaina maistajina.
37- ja 38-vuotiaiden vanhempien ei toki vielä tarvitse miettiä yritykselle jatkajaa, mutta onhan se mukavampaa, kun on yhteistä tekemistä.
Työntekijöitä Puromäen puutarhalla on ympärivuotisesti kolme ja lisäksi kesäsesongin aikaan muutamia lisää. Niin yrittäjille kuin työntekijöillekin on yhteistä, että pitempiä lomia tykätään viettää talvella, kesällä riittää pienet pätkät sopivissa väleissä.
”Juhannuksenakaan eivät työt unohtuneet, kun oli niin hyvä sää, että kasvihuoneissa olisi jo kuumuus ja kuivuus tehnyt tuhojaan.”
Kasvihuoneita tarvitaan keväällä taimituotantoon, kesemmällä olosuhteista saavat nauttia esimerkiksi tomaatit, chilit, paprikat, inkiväärit ja yrtit.
Hiilensidonta mielessä
Puromäen puutarha on yksi yli sadasta Carbon Action -tilasta, joilla tutkitaan hiilen sitoutumista maaperään. Viidestä tutkimusvuodesta on menossa kolmas, hiilen määrä koeruuduilta mitataan vuosittain, samoin kuin nurmialan määrä suhteessa avomaahan. Kinnuset ovat havainneet toimivaksi esimerkiksi pellonreunojen ajoväylien pitämisen nurmipeitteisinä.
”Taloudellista hyötyähän tästä ei ole, mutta saadaan omasta tilasta tietoa, ja samalla kaikista muista.”
Ympäristötietoisuuden lisääntyessä todellinen, mitattu tieto on merkityksellistä niin viljelijälle kuin kuluttajallekin. Se voi olla työväline sekä viljelysuunnitelmien teossa että markkinoinnissa. Se myös vahvistaa tekemisen mielekkyyttä tuottajia syyllistävässä ilmapiirissä.
”Kasvinsuojeluaineita käytämme vasta, kun muuta konstia ei ole, ja silloinkin sellaisia, jotka hajoavat nopeasti auringonvalon vaikutuksesta, joten jäämiä ei synny. Samaa satoa myydään mitä voidaan syödä itsekin.”
Ympäristöä ajatellen sähköyhtiöltä ostetaan vihreää sähköä. Kasvimaalla käytetään maissikalvoa, joka oikeasti maatuu jo reilun kuukauden kuluttua. Kaikin puolin jätteiden määrä pyritään minimoimaan.
”Luomutuotantoon ei rahkeet riitä, mutta meille on tärkeää, että tuotetaan puhdasta ja että maaperän kasvukunto säilyy.”
Hanne Kinnusen mielessä on paljon kehittämisajatuksia puutarhan tulevaisuuden varalle. Uudistuksia tehdään vähitellen ja kokeillen.
Monilajisuus valttina
Puromäen puutarhalla on tietoisesti valittu hajautetun tuotannon linja. Kun lajikkeita on paljon, aina jokin onnistuu, eivätkä kaikki epäonnistu koskaan. Inkiväärin kasvattamisen haasteet tulivat tutuksi tänä keväänä.
”Kahtena vuonna on saatu loistava sato, tänä vuonna jäätiin noin viidennekseen. Jos oltaisiin keskitytty siihen, niin nyt olisi aika tukalat oltavat.”
Kaikissa inkiväärin juurakoissa vain ei ole kasvupisteitä. Joskus voi kasvu lähteä pienestäkin juuren palasta, aina ei suuremmastakaan. Ihan hukkaan eivät tosin mene juurtumattomatkaan. Ne pestään, kuivataan ja niistä puristetaan mehua. Sekin tekee hyvin kauppansa.
Jalosteiden tekeminen on yksi tapa parantaa kannattavuutta. Jo ensimmäisten vuosien ylijäämätomaateista keksittiin keittää paholaisenhilloa, jolle on siitä pitäen riittänyt kysyntää.
”Pitää sitä satakunta kiloa taas keitellä”, Hanne suunnittelee.
Reilun kymmenen vuoden kokemuksella Kinnuset jo tietävät, että kotimaisten kasvisten kysyntä on valtava. Jokainen viljelijä kamppailee kannattavuuden kanssa, ja jokaisen on löydettävä oma tehokas tapansa toimia.
Työpanosta pitää kohdistaa tuottavaan ja mieluiseen, asiakasta kuunnelle ja kunnioittaen. Tulos tulee monista lähteistä ja pienistäkin puroista, kunhan virta on riittävän vuolas.
