Jokaisen maitotilan kannattaa hyödyntää osuuskunnan tarjoamat rehuanalyysipalvelut. Analyysit ovat ruokintasuunnittelun kivijalka.
Anttilan maatalousyhtymässä Jalasjärvellä teetetään rehuanalyysejä ympäri vuoden. Sopivan korjuuajan määrittämiseksi säilörehunurmesta otetaan kaksi kertaa viikossa korjuuaikanäytteet, korjuun yhteydessä raaka-ainenäytteet ja ruokintakaudella vielä säilörehunäytteet. Myös kokoviljasäilörehu ja kuivat viljat analysoidaan ruokintasuunnitelman pohjaksi.
Ensimmäisen säilörehusadon korjuu osui Anttilassa tänä vuonna optimaaliseen aikaan, vaikka kesäkuun puolenvälin sateet hieman venyttivät korjuutyötä.
”Sadosta tuli erinomainen, noin viisi tuhatta kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta”, yhtymässä työskentelevä Jarno Rajala kertoo.
Rajalan puolison ja yhtymän osakkaan, Anne Anttilan, mukaan myös laatu oli hyvä.
”D-arvo oli 690, raakavalkuainen 157 ja NDF-kuitu 570. Myös kivennäis- ja hivenaineet olivat suositusten rajoissa. Sateiden vuoksi kuiva-ainepitoisuus jäi kuitenkin 21 prosenttiin”, Anttila luettelee.
Anne Anttila laatii raaka-ainenäytteiden perusteella ensimmäiset ruokintasuunnitelmat. Niitä tarkennetaan syksyn ja talven mittaan, jos laakasiiloista otettujen rehunäytteiden arvot poikkeavat korjuuajan näytteistä.
Yhtymän osakas Kyösti Anttila kertoo, että lehmät on ruokittu 21 vuoden ajan seosrehulla. Vuosien mittaan on rakennettu lisää siiloja. Nyt niitä on viisi.
”Viljelyyn, ruokintaan ja eläintenhoitoon on saatu uusia ajatuksia, kun nuorempi polvi tuli mukaan yhtymään kolme vuotta sitten.”
Kyösti ja Katri Anttila aloittivat maitoyrittäjyyden 30 vuotta sitten. Asemalypsy muuttui robottilypsyksi vuonna 2018 ja eläinhalliin tehtiin 80 lehmäpaikkaa. EKM-keskituotos on nyt 10 200 kiloa lehmää kohti.
Anne Anttila näyttää, kuinka rehuanalyysinäyte kaivetaan auman seinämästä koko rintauksen leveydeltä ja eri korkeuksilta. Osanäytteet sekoitetaan ämpärissä, josta otetaan vähintään puoli kiloa rehua näytepussiin.
Toimiva kylvömenetelmä
Anttilan tilan pellonkäyttö on mietitty monipuolisen ruokinnan näkökulmasta. Nurmea on 55 hehtaaria, josta vajaat 50 hehtaaria on säilörehunurmea ja loput laidunta. Kahdeksalla hehtaarilla kasvaa herne-vehnä-ohra-kaurakokoviljasäilörehua ja 12 hehtaarilla kuivattavana viljana ohra-kauraseosta. Säilörehunurmen satotavoitteena tilalla on kymmenen tuhatta kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta. Viime vuonna jäätiin hieman sen alle.
Säilörehun korjuun tila on ulkoistanut vakiourakoitsijalle, jonka koneketjuun kuuluvat niittokone, karhotin ja ajosilppuri. Tilan oma väki tiivistää rehun siilolla kymmenen tonnia painavalla JCB-pyöräkuormaajalla.
”Eteen laitamme paripyörät, jolloin reunatkin saa hyvin tiivistettyä”, Kyösti kertoo.
Nurmisadon parantamiseksi tilalla otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön uusi kylvömenetelmä.
”Nurmen siemen kylvetään ensin riviin kylvävällä koneella. Sen jälkeen lohko ajetaan kylvölaitteella varustetulla jyrällä. Näin saadaan aikaan hajakylvö. Hajakylvön edut näkyvät jo kasvustoissa. Nurmi perustetaan aina kokoviljasäilörehun tai suojaviljan kanssa”, Jarno kuvailee.
Viimeisimpänä siemenseoksena tilalla on käytetty timoteitä, nurminataa, englanninraiheinää, ruokonataa ja rainataa sisältävää seosta. Säilöntäaineena on happo. Hapon käyttöä tilan väki perustelee sen toimintavarmuudella.
”Hyvä palvelu”
”Rehuanalyysit ovat todella hyvä osuuskunnan palvelu. Näytteet voi laittaa helposti maitoauton mukaan Seinäjoelle ja tulokset tulevat 2–3 päivässä”, Kyösti Anttila kiittelee.
Anne Anttila taitaa edustavien rehunäytteiden oton, sillä hän työskentelee maatilan töiden ohessa seosrehuruokinnan asiantuntijana ProAgriassa.
”Raaka-ainenäytteet otetaan korjuun yhteydessä joka toisesta tai joka kolmannesta kuormasta. Näytteet kerätään muovisankoon, josta sekoittamisen jälkeen otetaan näyte muovipussiin. Pussi säilytetään jääkaapissa maitoauton tuloon saakka.”
Kokoviljasäilörehun korjuun yhteydessä näytteet otetaan kerran päivässä tai siilokohtaisesti. Jos kasvulohkolla on jotain normaalista poikkeavaa, otetaan näytteet lohkoittain.
Ruokintakauden aikana säilörehunäyte otetaan aina, kun uusi siilo avataan. Sen jälkeen näyte otetaan noin kerran kuukaudessa. Jos maidon pitoisuuksissa tai tuotoksessa havaitaan jotain normaalista poikkeavaa, otetaan näytteet silloinkin.
”Säilörehunäytteet kaivetaan rehuauman seinämästä hieman pintakerrosta syvemmältä ja koko rintaman leveydeltä. Osanäytteet sekoitetaan ämpärissä ennen kuin otetaan näyte Artturi-pussiin.”
Hyvälaatuisen ja oikein säilötyn rehun pitoisuudet eivät juuri muutu säilönnän aikana. Näytteitä kannattaa silti ottaa.
”Rehuanalyysipalvelu on ilmainen, joten otamme näytteitä mieluummin liikaa kuin liian vähän. Hyvä rehu on avain hyvään tuotokseen ja eläinliikenteeseen”, Kyösti linjaa.
Näytepussi on hyvä säilyttää viileässä maitoauton tuloon asti. Korjuuajan raakaainenäytteitä kerätessä näytesangon voi laittaa yöksi pakastimeen.
Rehut tunnettava
Osuuskunta Maitosuomen säilörehuasiantuntija Sari Perälä kannustaa maitotiloja ottamaan rehuanalyysinäytteitä nykyistä useammin.
”Oikea ruokinta on keskeinen tuotannon kannattavuustekijä. Ruokinnasta saadaan optimaalinen vain silloin, kun rehukomponenttien koostumus tunnetaan”, Perälä painottaa.
Hän kehottaa ottamaan kolmenlaisia näytteitä.
”Etenkin ykkössadon osalta kannattaa ottaa korjuuaikanäytteet kaksi kertaa viikossa ja päättää korjuuaika niiden perusteella. Nurmiseokset ja lannoitus vaihtelevat tiloittain, joten on hyvä ottaa tilakohtaiset näytteet, vaikka Valion Artturi-palvelusta saakin paikkakuntakohtaisia korjuuaikatietoja.”
”Korjuun yhteydessä kannattaa ottaa raaka-ainenäytteet karholta tai kuormista, jotta pääsee suunnittelemaan ruokintaa jo näiden näytteiden perusteella. Jos sato menee samaan siiloon, riittää näyte joka toisesta tai vaikkapa vain joka viidennestä kuormasta. Jokaisesta siilosta kannattaa ottaa omat näytteensä. Näytteitä kannattaa ottaa myös silloin, jos lohkojen maalajit tai kasvilajiseokset vaihtelevat.”
Paalirehutiloilla näyte pitäisi Perälän mukaan ottaa mieluummin karholta ennen paalausta kuin paalauksen jälkeen muutamista paaleista. Silloin näytteestä saadaan edustavampi.
”Ruokintakaudella kannattaa puolestaan ottaa säilörehunäytteet kerran kuukaudessa ja isoilla tiloilla useamminkin. Näytteiden ottaminen käy helposti ja nopeasti”, Perälä vakuuttaa.
Säilytä viileässä
Rehunäytteet kulkeutuvat näppärästi maitoauton mukana laboratorioon. Näytteiden säilyttämiseen tilalla kannattaa kiinnittää huomiota, jotta tulokset eivät vääristy.
Jos rehunkorjuu jakautuu useammalle päivälle, voi raaka-ainenäytteitä ottaa joka päivältä ja säilyttää kannellista näytesankoa pakastimessa. Silloin näytteiden laatu ei muutu.
”Näytepussi kannattaa täyttää vasta vähän ennen maitoauton tuloa. Pussissa pitää olla vähintään puoli kiloa rehua. Näytepussi säilyy vuorokauden hyvin jääkaapissakin. Pussista kannattaa puristaa ilmat pois ennen sulkemista”, Perälä ohjeistaa.
Laakasiiloista näyte olisi hyvä ottaa siilon avaamisen jälkeen rehuauman rintauksen kaikista korkeuksista.
”Jos kairaa näytteet auman päältä, jää auman alaosan rehu analysoimatta, sillä kaira yltää vain reiluun metriin.”
Nurmirehun säilöytyminen tapahtuu yleensä neljässä viikossa. Säilörehunäytteitä ei kannatakaan ottaa ennen sitä.
”Rehunäytteestä kannattaa teettää myös kivennäisanalyysit. Niitä voi hyödyntää viljelysuunnittelun tarkentamisessa muun muassa kaliumlannoituksen osalta. Kivennäisanalyysejä kannattaa tarkastella useamman vuoden ajalta”, Perälä neuvoo.
Säilörehuasiantuntija kertoo, että tämän vuoden ensimmäinen säilörehusato oli läpi valtakunnan määrältään ja laadultaan erinomainen. Osa tiloista sai jo ensimmäisestä sadosta koko vuoden rehutarpeen.
”Ensimmäiseen satoon kannattaa laittaa kaikki paukut. Se on määrältään ja laadultaan aina tärkein sato”, Perälä tähdentää.
