Tuotantorakennuksiin voi ottaa lämpöä maaperän lisäksi vedestä. Merivesi on lämmittänyt kasvihuoneita ahvenanmaalaisella Lundellin puutarhalla kymmenen vuotta.
Maatalousyrittäjä Mikael Lundell esittelee loppukesällä muovihuoneissa kasvavia kevätsipuleita ja lehtisellereitä. Pohjois-Ahvenanmaan Vårdön saarella sijaitsevalla viiden hehtaarin tilalla on 1,2 hehtaaria kasvihuoneita.
Tuotannon automatisointi on viety pitkälle lämmityksen, valaistuksen, kastelun ja lannoituksen osalta. Kasvihuoneet ovat sydäntalvella tyhjillään vain pari kuukautta. Varhaisperunat laitetaan ruukkuihin kasvamaan jo tammikuussa.
– Tilan pinta-ala on sen verran pieni, että aloin vuoden 1991 sukupolvenvaihdoksen jälkeen panostaa avomaanviljelyn lisäksi kasvihuonetuotantoon. Ensimmäinen kasvihuone rakennettiin vuonna 1994.
– Kasvilajit on valittu niin, etteivät ne vaadi kovin korkeita lämpötiloja kasvaakseen hyvin. Esimerkiksi tomaatin ja kurkun viljely vaatisi paljon enemmän energiaa ja niiden kannattava tuotanto olisi hyvin haastavaa, Lundell linjaa.
Lundell myy koko tuotantonsa Ålandsk Trädgårdshallille (ÅTH). Hän toimi agrologiksi valmistuttuaan 1990-luvulla myös ÅTH:n viljelyneuvojana.
Kevätsipuli ja lehtiselleri eivät vaadi yhtä korkeaa lämpötilaa kasvaakseen kuin kurkku ja tomaatti.,Mikael Lundell myy kaikki tuotteensa tuottajien omistaman ÅTH-osuuskunnan kautta. Viiden hehtaarin pinta-ala tuottaa yli miljoonan euron liikevaihdon. Kasvihuonevihannesten tuotannossa on paljon automaatiota, mutta tilalla tarvitaan silti 11 työntekijää.
Taloudellinen ratkaisu
Mikael Lundell vaihtoi polttoöljyn ja ilmalämpöpumput merivesilämmitykseen vuonna 2013.
– Lämmitysratkaisuksi kasvihuonetiloille valitaan usein hake. Lämpöpumput ovat olleet kasvihuoneissa harvinaisempia. Perunan ja tiettyjen vihannesten kasvihuoneviljelyssä lämmön tarve on kuitenkin sen verran pieni, että lämpöpumput riittävät hyvin.
– Suunnittelimme merivesilämmityksen yhdessä veljeni Magnus Lundellin kanssa, ja olen aikaansaannoksestamme ylpeä. Moni yrittäjä on käynyt tätä katsomassa ja kyselemässä kokemuksia.
Reilun puolen kilometrin päässä tilalta sijaitsevaan lahteen on upotettu 20 kilometriä 50-millistä muoviputkea. Meriveden lämmön itseensä kerännyt vesi-etanoliseos siirretään kasvihuoneille 160 millin siirtoputkessa.
Meressä olevat kerääjäputket on jaettu 25:een 800 metrin pituiseen letkukehään. Ne sijaitsevat 1–5 metrin syvyydessä. Putkien upotus mereen asettaa omat vaatimuksensa putkeen laitettavalle nesteelle, koska mahdollisen vuodon sattuessa mitään myrkyllistä ei saa päästä mereen.
Toinen lämmönkeruuputkissa käytettävän aineen valintaan vaikuttava tekijä on meriveden alhainen lämpötila talviaikaan. Lämpöpumpuille tuleva neste on kylmimpänä aikana nolla-asteista. Pumpuista mereen päin palaavan nesteen lämpötila voi olla jopa –5 astetta. Tämän vuoksi putkistossa ei voi käyttää pelkkää vettä. Lundellin käyttämässä nesteessä on neljännes etanolia.
– Kyllä tällä kylällä viina virtaa, sillä putkissa kulkee koko ajan 14 000 litraa etanolia, Lundell nauraa.
Erillisessä huoltorakennuksessa sijaitsevassa lämpöpumppujärjestelmässä on kahdeksan yksikköä, joissa jokaisessa on kaksi kompressoria. Laitteistosta kasvihuoneisiin lähtevä vesi on 25–50-asteista.
Lämmitysjärjestelmän investointikustannus oli kymmenen vuotta sitten 260 000 euroa. Investointikulua pienensivät itse tehdyt suunnittelu- ja rakennustyöt. Lisäksi putket löytyivät virolaisyrityksen kautta noin kolmanneksen halvemmalla kuin ne olisivat Suomessa maksaneet. Investointi maksoi Lundellin mukaan itsensä takaisin viidessä vuodessa.
Laitteet ovat kestäneet hyvin. Tähän mennessä on vaihdettu vain kolme pumppua. Kompressoreiden vaihtojakin tulee eteen. Putkiston Lundell arvioi kestävän 50 vuotta.
Sähköä lämpöpumppujen pyörittämiseen luonnollisesti kuluu. Sähkön vuosikulutus tilalla on ollut keskimäärin 550 000 kilowattituntia sisältäen valaistuksen.
Nykyistäkin järjestelmää voidaan tukea kylmimpinä aikoina öljylämmityksellä. Öljyä kuluu kuitenkin vain viisi prosenttia kokonaisenergiamäärästä.
Kasvihuoneiden muovit voi vaihtaa yksi kehäväli kerrallaan. Mikael Lundellilla on parhaillaan menossa valaistuskokeiluja. Hän vielä harkitsee, vaihtaisiko valaistuksen ledeiksi. Asennuskustannus huomioiden ledit eivät välttämättä ole paljonkaan edullisempia kuin suurpainenatriumlamput.
Höyrytys vie energiaa
Lämmityksen lisäksi tilalla kuluu paljon energiaa kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan turvepohjaisesta kasvualustasta. Esimerkiksi kevätsipuleita kasvatetaan maapatjalla ruukkujen sijasta.
Kasvatusjaksojen välillä alustaa ei aina vaihdeta, vaan se höyrytetään kasvitautien ja tuholaisten torjumiseksi. Höyryttäminen on edullisempaa kuin vaihtaa koko kasvualusta.
Höyrytys tehdään kuumalla ilmalla tätä tarkoitusta varten kehitetyllä laitteella, jonka maksimiteho on 900 kilowattia. Prosessiin kuluu paljon energiaa, koska kasvualustan lämpötila pitää nostaa lyhyeksi ajaksi 70 asteeseen. Laitteella pystyy käsittelemään noin 200 neliömetriä 3,5 tunnissa. Desinfioinnissa tarvittava lämpö tulee polttoöljystä. Öljyä kuluu noin 1,5 litraa neliömetriä kohden.
– Käytössäni olevalla laitteistolla tällaista lämpötilaa on vaikea tuottaa tehokkaasti muulla energianlähteellä, Lundell sanoo.
Mikael Lundell viljelee kasvihuoneissaan varhaisperunaa, kevätsipulia, retiisiä ja lehtiselleriä. Varhaisperunaa lukuun ottamatta kaikki kasvit kasvavat suoraan maaperässä. Tuotannosta on paljon automaatiota, mutta tilalla tarvitaan silti 11 työntekijää.
Valaisimilla säästöä
Kasvihuoneissa kuluu paljon energiaa myös valaistukseen. Pimeimpinä aikoina valoja pidetään päällä suurin osa vuorokaudesta, mutta valoja tarvitaan öisin jo elokuussa.
Sähkön kulutuksen pienentämiseksi tilalla on harkittu perinteisten korkeapainenatriumlappujen vaihtoa led-valaisimiin.
– Led-valojen käyttökustannus on puolet pienempi kuin korkeapainelampuilla. Toisaalta korkeapainenatriumlampun hankintakustannus on vain kolmannes led-valojen hankintahinnasta, Lundell miettii.
Natriumlampuissa suuri osa sähköstä muuttuu lämmöksi eli ne vähentävät osaltaan lämmitykseen tarvittavan energian määrää.
Tilalla on mietitty sähköntuotantoonkin omia ratkaisuja. Oma tuulivoimala on ollut suunnitteilla. Ensimmäinen suunnitelma kariutui tuulivoimalan lupakäsittelyn venymiseen. Käsittelyaikana voimaloiden hinnat pompahtivat pilviin.
– Vaikka tuulienergiasuunnitelma on tällä hetkellä jäissä, toivon, että muutaman vuoden sisällä pääsisin rakentamaan tuulimyllyn. Kallioinen mäki meren rannassa sopisi hyvin voimalalle. Tuulivoimalan myötä tuotantoa pitäisi jonkin verran laajentaa, Lundell sanoo.
Meri on Mikael Lundellille huomattavasti miellyttävämpi yhteistyökumppani kuin samaisen Simskälän kylän suurimmalle kuuluisuudelle, Myrskyluodon Maijalle. Myyttisen ja sitkeän hahmon luonut kirjailija, Anni Blomqvist, asui Simskälassa ja perusti Myrskyluodon Maijan tarinan pitkälti oman elämänsä tapahtumiin, joissa julma meri vei kirjailijalta puolison, esikoispojan ja vuosia myöhemmin kuopuksenkin. Myrskyluoto sijaitsee kymmenen kilometriä Simskälasta pohjoiseen.
