Eläinten hyvinvoinnin eteen on tehtävä paljon työtä. Terveet, elinvoimaiset emot ja hyvin kasvavat vasikat antavat palkan nähdystä vaivasta.
Heikkilän tilalla komeat hereford-emolehmät pureksivat heinää tyytyväisinä. Osa makoilee märehtimässä paksulla, kullankeltaisella olkipatjalla. Pyöreät vatsat kielivät, että poikima-aika on pian käynnistymässä.
”Poikimiset keskittyvät maalis–huhtikuulle. Silloin tehdään ympäripyöreitä päiviä, onneksi vasikat tulevat maailmaan pääsääntöisesti ilman avustamista”, tilan isäntä Joni Heikkilä kertoo.
Alkuaikoina poikimakausi oli paljon pidempi, sillä silloin sonnit viettivät koko kesän laitumella lehmien kanssa. Nyt sonnit ovat töissä toukokuun loppupuolelta heinäkuun loppupuolelle.
Humppilassa Lounais-Hämeessä sijaitsevalla tilalla on 95 emolehmää kolmessa kylmäpihatossa. Eläimet on jaettu kolmeen noin 30-päiseen laumaan. Yksi on premium-emojen eli parhaiden eläinten lauma, toisessa pihatossa ovat kantavat hiehot ja kerran poikineet lehmät sekä kolmannessa on sekalaista sakkia kuten ikärouvat ja risteytysemot. Kolmeen laumaan jakaen ruokinta on isännän mukaan helpointa säätää kohdalleen.
”Ruokintasuunnitelman pitää olla ajantasainen ja sitä pitää myös noudattaa. Haastavinta on kerran poikineiden kunnostusruokinta poikimisen jälkeen. Jos siinä epäonnistuu, maitoa ei riitä tarpeeksi vasikoille ja tiinehtyminenkin voi häiriintyä, sillä ravintoa eläin tarvitsee vielä myös omaan kasvuunsa”, isäntä tietää kokemuksesta.
Heikkilä on tyytyväinen hereford-rotuun, joka on ihmistä kohtaan säyseä ja helposti käsiteltävä. ”Rauhallisuus on joskus liiallistakin, sillä aina eläintä ei meinaa saada liikkumaan paikasta toiseen”, hän huomauttaa.
Herefordit tiinehtyvät hyvin ja pääosin niillä on hyvä emo-ominaisuudet. Heikkilän aloittaessa karjanpidon, hän osti myös muutaman aberdeen angus -rotuisen hiehon. ”Niihinkin olen tyytyväinen, niitä voisi olla enemmänkin”, hän pohtii.
Heikkilän toimintaa leimaa säntillisyys. Hän pitää tarkkaa kirjaa muuan muassa ruokinnasta, poikimisista, emo-ominaisuuksista ja vasikoiden kasvusta. Muistiinpanot antavat hyvän pohjan suunnitella seuraavaa kautta. Karjankasvatukseen hän suhtautuu kunnianhimoisesti: omaa työtään ja karjan laatua on pyrittävä koko ajan kehittämään.
MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat
Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2017 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
