Pudasjärveläiset sisarukset Henna ja Marko Tolonen ovat tyytyväisiä tammikuussa 2020 käyttöön otettuun yhden robotin navettaansa. Sen hinnaksi tuli vain 520 000 euroa.

Hyvän navetan saa myös halvalla, kun tutkii huolellisesti, mitä haluaa ja tekee itse. Näin ajattelivat Pudasjärven Livon kylässä sijaitsevan lypsykarjatilan yrittäjät Marko ja Henna Tolonen. Marko oli tullut vuonna 2015 äitinsä avuksi silloiseen 13 lypsävän pihattoon. Kun Henna tuli vuonna 2019 äidin tilalle, investointi muuttui ajankohtaiseksi.

– Vaihtoehtona oli lopettaa tai rakentaa uusi navetta, kun vanhassa ei ollut laajennusvaraa ja se olisi vaatinut suuren peruskorjauksen, Marko kertoo.

Peltoa oli saatu vuokrattua lisää lähialueen lopettaneilta tiloilta, joten eläinmäärää pystyttiin kasvattamaan.

MTY Tolonen
LIVO, PUDASJÄRVI

● Yrittäjät: Sisarukset Henna ja Marko Tolonen.
● Historia: Tila suvulla jo 9. polvessa, vanha kantatila.
● Tuotos: 10 000 kg EKM.
● Karja: 68 lypsävää, 60 nuorkarjaa.
● Työvoima: Yksi kausityöntekijä.
● Peltoa: 127 ha, josta omaa 40 ha ja loput vuokramaata.
● Liikevaihto: 400 000 € /vuosi.

Selkeä pohjaratkaisu

Malli MTY Tolosen suorakulmion malliseen puurunkoiseen verhoseinänavettaan löytyi eri vaihtoehtoihin tutustumisen jälkeen Lapista.

– Sen suunnittelija piirsi myös meidän navetan, Marko kertoo.

Tuhatneliöisen rakennuksen pohjaratkaisu pyrittiin pitämään mahdollisimman yksinkertaisena. Navetan pituus on 50 metriä, leveys 20 metriä ja korkeus kahdeksan metriä.

– Toisessa päädyssä on vierekkäin maito­huone ja tekninen tila, keskellä taukotila ja toimisto. Samassa päädyssä on myös poikima- ja sairaskarsina. Kaikki nämä vievät kokonaisalasta noin neljänneksen.

Navetan keskiosa on varattu lypsäville. Takaosassa on aidoilla erotettu 12 paikan ummikkoalue.

Koko rakennuksen toinen reuna on ruokintapöytää. Sen leveys on neljä ja puoli metriä, joten traktorivetoinen apevaunu mahtuu sille hyvin. Apevaunulla jaetaan karkearehu, väkirehu tulee kioskeista.

Sivuseinärakenteessa on pyöreiden kestopuutolppien lisäksi omasta metsästä hankittua puutavaraa. Sisarukset Henna ja Marko Tolonen ovat tyytyväisiä navetan avariin ja toimiviin tiloihin. Jatkossa tavoitteena on rakentaa uudet tilat myös nuorkarjalle.

Eläimille liikkumatilaa

Lypsävien parret sijoittuvat navetassa kolmeen riviin, joista pisin on toisella pitkällä, ruokintapöydän vastakkaisella reunalla. Siinä on 26 paikkaa. Keskellä on kaksi 15 parren riviä vastakkain. Parsirivien välissä ja ruokintapöydän vieressä on kaksi–kolme metriä leveät kulkuväylät eläimille.

– Halusimme lehmille kunnolla liikkuma­tilaa. Kesäisin ne ovat laitumella ja pääsevät talvellakin ulos. Tämä on vaikuttanut huimasti lehmien terveyteen, Henna kertoo.

Lypsyrobotti sijoittuu keskelle kaksoisparsirivin päätyyn, heti toimiston eteen.

– Tavoitteena on, että hoitajien kulkuväylät robotille ja sairaskarsinaan pysyvät puhtaina, ja sekä huollon että eläimet voi hoitaa vaikka crocsit jalassa, kun ei tarvitse ylittää lantakäytäviä.

Kuivikkeena käytetään kutteria, sairas- ja poikimakarsinassa on vinokuivikepohja. Lannanpoisto hoituu avoraapoilla.

– Se on toiminut todella hyvin, vaikka toki joskus pitää remppaakin tehdä. Aluksi tosin kaivo meinasi jäätyä, mutta siihen auttoi eristäminen, Marko sanoo.

Teräspilarit tukevat 20 metriä leveän rakennuksen kattotuolirakennetta. Suuressa poikima- ja sairaskarsinassa on vinokuivikepohja. Vasemmalla sijaitsevat navetan toimisto-, sosiaali- ja tekniset tilat sekä maitohuone.

Säästöä omalla osaamisella

Kun investointia suunniteltiin, oli aluksi tavoitteena yksirobottinen navetta, jossa olisi tilat myös nuorkarjalle.

– Lähtökohta oli, että teemme pohjatyöt itse, rakentaminen valmispakettina tehdään vierasporukalla, ja sisustukset tehdään itse. Lopulta jouduimme rajaamaan nuorkarjaosan pois. Kun hanke oli vieläkin pankin mielestä liian kallis, aloimme laskemaan, kuinka halvalla pystytään tekemään.

Syntyi ajatus siitä, voisiko rakennuksen tehdä kokonaan puusta. Selvisi, että sellaista oli tehty aiemminkin.

– Lopulta myös yksi pankki vakuuttui ja lähti mukaan. Tuloksena on puurunkoinen, matalaharjainen verhoseinä­pihatto, jonka kustannusarvio oli 535 000 euroa. Mutta kustannusarvio alittui 15 000 eurolla, ja saimme mukaan investointiin myös kiimantarkkailulaitteet, Henna kertoo.

Puut pihattoon saatiin omasta metsästä ja ne myös sahattiin itse omalla kenttäsirkkelillä.

– Vain puiset kaksiosaiset kattoristikot ja verhojen kohdalla sivuseinissä olevat kestopuutolpat ostettiin.

Myös kaikki betonityöt tehtiin itse omalla traktorikäyttöisellä betonimyllyllä.

– ELY:n kanssa piti hieman vääntää, että saadaan lupa valaa myös lantakäytävät itse. Lopulta saimme työt tehtyä lähes puolet halvemmalla kuin ostopalveluna, Marko kertoo.

Iso säästö investointiin tuli myös siinä, että uusi pihatto pystyttiin rakentamaan vakaalle kangasmaalle, johon ei tarvinnut tehdä isoja painopenkkoja tai massanvaihtoa.

 

Valmista puolessa vuodessa

Itse tekeminen vaatii osaamista. Ammatti­rakentajana työuransa tehnyt sisarusten isä oli mukana päärakentajana ja koneet olivat omasta takaa, Henna hoiti lupaprosessit ja Markokin on maan­rakennusalan ammattilainen.

– Sähkötyöt ostettiin kokonaisurakkana, samoin robotin, maitotankkien ja lanta­raapan asennukset. Muut hoidettiin itse tai palkattiin tuttuja ammattilaisia ne tekemään, Henna kertoo.

– Lupaprosessi sujui jouhevasti ja kun rahoituspäätös saatiin, rakennusprojekti aloitettiin heinäkuussa 2019. Ensin aukaistiin pohja, nostettiin runko ja katto. Ennen syyssateita saatiin investointiin kuulunut lieteallas valettua ja alumiinikatto päälle. Lypsyrobotin asennuksen jälkeen lehmät saatiin uusiin tiloihin tammikuussa 2020, Marko luettelee.

Investointiin saatiin nuoren viljelijän tukea 45 prosenttia. Yhden lypsyrobotin navetan kustannukset olivat yhteensä 520 000 euroa. Puut tulivat omasta metsästä ja työt tehtiin pääosin itse, joten tarkkaa kustannuserittelyä on hankala tehdä. Yrittäjät arvioivat, että lehmäpaikan hinnaksi tuli yhteensä noin 7 850 euroa.

Sisarukset ovat tyytyväisiä yksinkertaiseen ja helppohoitoiseen lopputulokseen. Laajennuksen myötä saatiin toivottu lypsyrobotti ja makuuparret parsipedeillä. Eläimet voivat hyvin avarissa tiloissa, ilmanvaihto toimii hyvin ja joka paikkaan pääsee traktorilla. Keskituotoskin on parantunut.

– Meidän onnemme oli, että investointi tehtiin juuri ennen kustannusten nousua. Nyt tavoitteena on parantaa edelleen keski­tuotosta ja kunnostaa peltoja sekä joskus rakentaa omat tilat yhä vanhassa navetassa olevalle nuorkarjalle. Työtä riittää.

Jaa artikkeli