Kierrätyslannoitteita testaavassa Hykerrys-viljelykokeessa päästiin puimaan rukiit elokuun 17. päivänä. Sadot näyttävät lupaavilta ja eroja näyttää tulevan eri kierrätyslannoitteiden välille.

Kaikki Hykerrys-kokeen Reetta-rukiit talvehtivat onnistuneesti ja kasvustot ovat olleet koko kesän mukavan näköisiä. Kasvunsäädettä niille ei ruiskutettu, ja siksi ruis oli myös pitkää. Lakoutumista ei juuri tapahtunut.

Soilfoodin Kotkan ravinnekuidulla lannoitettu ruis jäi syksyllä harvaksi ja syyksi pääteltiin liian pian levityksen jälkeen tapahtunutta kylvöä. Ravinnekuidun hajoaminen oli vienyt typen maasta eikä sitä riittänyt enää rukiille. Vastaavaa ongelmaa ei ollut saman yhtiön toisella tuotteella, Hämeenlinnan maanparannuslannoksella lannoitetulla lohkolla. Se näytti toimivan erinomaisesti.

Ecolanin joukkueen Jukka Kivelä lannoitti ruista lihaluujauhopohjaisilla Agralannoitteilla ja turkkilaisilla mikrobivalmisteilla.

Ruisviljelyksistä edukseen ovat erottuneet koko ajan juuri Soilfoodin Hämeenlinnan maanparannuslannoksella sekä HSY:n komposteilla syksyllä lannoitetut kasvustot.

Soilfoodin tuotteista Kotkan ravinnekuitu sopii myös luomutilojen käyttöön, mutta Hämeenlinnan maanparannuslannos ei enää nykyisin. Kotkan ravinnekuitu tulee paperitehtaalta nestepakkauskartonkien valmistuksen sivutuotteena. Hämeenlinnan maanparannuslannos taas tulee St1-energiayhtiön etanolia tuottavalta kuivamädätyslaitokselta. Tällä hetkellä siellä yhtenä raaka-aineena käytetään soijaleikettä, jonka muuntogeenisyys estää lannoksen luomukelpoisuuden.

Rukiin kevätlannoitukseen Soilfood käytti virolahtelaista luomuhyväksyttyä Kaakon ravinnelietettä. Lietemäinen mädätysjäännös tulee Haminan energian kuivamädätyslaitokselta, joka tuottaa biokaasua nurmesta, kaupan biojätteestä ja elintarviketeollisuuden sivuvirroista. Syksyllä Kotkan ravinnekuitua saanut lohko sai sitä reilummin, niin että liukoista typpeä meni reilut 70 kiloa. Hämeenlinnan maanparannuslannoksella lannoitetulle rukiille ravinnelietettä ja samalla typpeä annettiin noin puolet vähemmän.

 

Ecolan ja Tuhala Bio käyttivät vähän typpeä

Ecolanin lihaluujauhopohjaiset Agra-lannoitteet ja virolaisen Tuhala Bion valmistama kastematokomposti ja siitä tehty nestemäinen kasvustimulaattori ovat kaikki täysin luomukelpoisia lannoitteita. Agra-lannoitteet myytiin aiemmin Viljo-nimellä ja niitä valmisti Honkajoki Oy.

Hykerrys-kokeen virolainen osanottaja Tuhala Bio lannoitti ruislohkonsa viime syksynä levittämällä peltoon kastematokompostia neljä tonnia hehtaarille. Tämän lisäksi siemenet peitattiin kasvustimulaattoriliuoksella. Keväällä pellolle laitettiin ainoastaan kasvustimulaattoriliuosta. Liuoksen mitatut ravinnemäärät ovat häviävän pieniä, joten Tuhala Bion ruis ei saanut keväällä paljonkaan typpeä, fosforia ja kaliumia. Syksyn kompostilannoituksessa kokonaistyppimäärä oli noin 30 kiloa, fosforia 10 ja kaliumia 33 kiloa hehtaarille. Liukoisen typen osuus on vielä pienempi.

Tuhala Bion Jaanus Saadve toi Hykerrys-kokeeseen kastematokompostia ja siitä uutettua nestemäistä kasvustimulaattoria. Molemmat sopivat luomuun ja ne valmistetaan Virossa.

Ecolan oli myös säästeliäs typen käyttäjä. Syksyllä ruis sai 30 kiloa typpeä ja keväällä liukoista typpeä meni peltoon vajaat 14 kiloa hehtaarille. Lisäksi Ecolanilla on lohkot, joille Agraa ja samalla typpeä ei ole annettu keväällä ollenkaan. Niille on annettu turkkilaista mikrobivalmistetta, jossa olevien mikrobien tarkoitus on liuottaa maaperän typpeä kasvin käyttöön.

HSY lannoitti keväällä ammoniumsulfaatilla

Soilfood on vuoden vanha yritys, joka haluaa kierrättää ravinteita ja parantaa maan kasvukuntoa. Sen tuotteista osa sopii luomuun. Sampo Järnefelt esitteli Soilfoodin ruisviljelyksiä Haltialassa kesällä.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) lannoitti ruista syksyllä useammalla eri tavalla. Biojäte-, biokuitu- ja maanparannuskomposteja levitettiin kaikkia omille lohkoilleen noin 18 tonnia hehtaarille. Keväällä lannoitus tehtiin ammoniumsulfaatilla. 380 kiloa hehtaarilla tarkoitti 76 kiloa liukoista typpeä. Ammoniumsulfaatissa on 21 prosenttia rikkiä, joten peltoon meni sitäkin varsin reipas määrä. Sulfaattirikki ei sitoudu maahan, joten mitään riskiä sen kertymisestä ei ole. HSY:llä ei toistaiseksi ole omaa ammoniumsulfaatin tuotantoa, joten he käyttävät toisen osallistujan Soilfoodin myymää ammoniumsulfaattia.

Mikko Wäänäsen edustama Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY on tehnyt jo 25 vuotta maanparannuskompostia puhdistamolietteestä ja turpeesta. Suurin osa menee viherrakentamiseen ja mullan raaka-aineeksi, pienempi osa viljelijöiden pelloille. Muita yhtiön tuotteita ovat biojätepohjaiset kompostit.

HSY:n kompostituotteissa on runsaasti fosforia. HSY:n hykerrysjoukkueen kapteenin Mikko Wäänäsen mukaan siitä korkeintaan 15–20 prosenttia on liukoista fosforia. Tämä ei mene ihan yksiin ympäristökorvauksen ehtojen kanssa, koska niiden mukaan 60 prosenttia kokonaisfosforista on huomioitava ravinteiden laskennassa. Fosforirajat tulevatkin helposti vastaan, kun käyttää kompostituotteita.

HSY:n reseptit rukiin viljelyyn näyttävät toimivilta. Kasvustot ovat olleet alusta asti rehevän näköiset. Tämä ei ole mikään yllätys Wäänäselle, jolla on tuotteistaan pitkä kokemus. Kaikkiaan maanparannuskompostia on tehty jo 25 vuotta. Se on sekoitus puhdistamolietteestä ja turpeesta, joita on kompostoitu vähintään puoli vuotta. Koska kyseessä on puhdistamolietepohjainen tuote, sitä ei ole hyväksytty luomuviljelyssä.

Härkäpapu antaa odottaa

Rukiin lisäksi Hykerrys-kokeessa viljellään tänä vuonna härkäpapua ja kauraa. Obelix-kauran alle on kylvetty viherlannoitusnurmi ensi vuotta varten. Siemenseoksena on Naturcomin moniapilaseos.

Härkäpapulajikkeeksi kokeeseen saatiin Borealin Louhi. Kyseessä on uutuuslajike, joka on vasta tulossa markkinoille. Siksi siihen kohdistuu paljon kiinnostusta.

Hykerrys-pellolla elokuun puolivälissä vieraillut Helsingin yliopiston tutkija Fred Stoddard löysi kasvustosta vähän suklaalaikkua ja härmää. Tautitorjunta on tärkeää myös härkäpavulle. Parhaat olosuhteet taudeille on, kun lämpötila on 20–22 astetta, kosteus yli 95 prosenttia ja lehdet pysyvät 1,5–2 päivää märkinä. Silloin kasvusto voi jopa kuolla kokonaan. Jos ilma on tätä lämpimämpää tai kylmempää tai kasvusto kuivuu, ei ongelmia tule. Tänä vuonna tautien kannalta ei ehkä ole ollut tarpeeksi lämmintä.

Kauroista Tuhala Bion kaura todennäköisesti kärsii typen puutteesta. Sen saamat 30 kiloa typpeä, josta liukoista typpeä on vain vajaa puolet, ei ole ollut tarpeeksi. Härkäpavulle vastaava typpimäärä näytti riittävän hyvin. 4 000 kiloa kastematokompostia hehtaarille toi peltoon typen lisäksi 10 kiloa fosforia ja reilut 30 kiloa kaliumia. Tällainen annos matokompostia antaa potkua useammalle vuodelle, Tuhala Bion Jaanus Saadve lupaa.

HSY lannoitti sekä kauransa että härkäpapunsa ainoastaan ammoniumsulfaatilla. Valmiste tuli rakeisena Soilfoodilta ja se liuotettiin veteen. Liuoksena peltoon meni kauralle 120 kiloa typpeä hehtaarille ja rikkiä huimat 150 kiloa. Härkäpavulle typpeä annettiin 40 kiloa ja samalla rikkiä meni 50 kiloa. Kummallekaan kevätkylvöiselle kasville ei käytetty ollenkaan HSY:n omia tuotteita eli maanparannuskompostia tai muita kiinteämpiä lannoitteita. Niiden vuoro on näillä lohkoilla vasta myöhemmässä vaiheessa viisivuotista viljelykiertoa.

Soilfood käytti härkäpavulle ja kauralle Kaakon ravinnelietettä niin, että härkäpapu sai 40 ja kaura 95 kiloa liukoista typpeä.

Ecolan lannoitti kauraa useammalla eri tavalla. Pelkällä turkkilaisella mikrobivalmisteella lannoitettu osa on hieman heikomman näköinen. Ecolanin omalla Agra-lannoitteella on ollut selvä vaikutus kauraan. Silmämääräisesti ei näy eroa, onko Agran kanssa käytetty turkkilaista mikrobivalmistetta vai ei.

Turkissa mikrobeja tutkitaan nyt kovalla innolla. Pääministeri Erdogan haluaa, että maan teen viljely siirrettäisiin kokonaan luomuun. Siksi Suomessakin Hykerrys-kokeella keväällä vieraillut professori Metin Turan tutkii nyt typensitojamikrobeja, joiden avulla luonnonmukainen teen viljely onnistuisi. Professori Turan on tulossa loppukesällä itse ottamaan maanäytteet Hykerrys-lohkolta nähdäkseen, miten hyvin mikrobit ovat Suomessa menestyneet.

Ecolanin joukkueen kapteeni Jukka Kivelä on itsekin tutkinut mikrobeja kymmenen vuotta sitten kokeissa Viikissä. Silloin mikrobivalmisteilla ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kivelän mukaan Suomessa on lyhyt kasvukausi ja kylmä maa. Siksi mikrobeilla on vaikeaa saada tuloksia. Kasvihuoneessa erot näkyvät paremmin.

SILJA VUORI, teksti ja kuvat