Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemässä tutkimuksessa selvitettiin herneen ja härkäpavun esikasvivaikutusta viljelykierrossa käytännön viljelytietojen ja tilastollisen mallin avulla. Tutkijoita kiinnosti, vaikuttaako esikasvina viljelty yksivuotinen palkokasvi viljan hehtaarisatoon ja typpilannoituksen määrään.
Palkokasvit ovat typensitojakasveja, eivätkä tarvitse teollisia väkilannoitteita. Monista tutkimuksista tiedetään, että palkokasvien typpeä jää peltoon myös seuraavaksi kasvukaudeksi; lisäksi palkokasvit kuohkeuttavat maaperää.
Luken tutkimuksen aineistona oli ProAgrian lohkotietopankista saatu data vuosilta 2015–2021. Tietopankin tiedot kertovat lohkoilla tehdyistä viljelytoimenpiteistä ja sadosta, ja ne ovat viljelijöiden itsensä tallentamia.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että herne ja härkäpapu viljan esikasvina lisäävät hehtaarisatoa keskimäärin 320 kg/ha. Erikoistutkija Kaisa Kuoppala Lukesta kertoo, että typpilannoitustuloksissa oli enemmän tulkinnanvaraa eri viljalajien välillä, mutta suunta oli pääosin odotettu.
– Käytännön viljelystä koottu tieto todensi, että palkokasvia seuraavalla viljalla on parempi sato ja vähäisempi typpilannoituksen tarve verrattuna muihin esikasveihin, hän tiivistää.
Tarkastelussa oli mukana noin 26 700 tavanomaisesti viljeltyä peltolohkoa, joilla viljeltiin viljoja ja yksivuotisia palkokasveja. Tarkastellut viljat olivat mallas-, rehu- ja tärkkelysohraa, kevät- ja syysvehnää sekä kauraa. Eniten oli ohralohkoja ja vähiten kauralohkoja.
Tutkimuksessa ei ollut mukana luomutuotantoa eikä nurmia, öljykasveja tai nurmen suojakasveja.
Viljojen esikasvit luokiteltiin palkokasveihin ja muihin. Herne- ja härkäpapulohkoja ei aineistossa eritelty, vaan niitä tarkasteltiin yhtenä ryhmänä. Palkokasveja oli tarkastelussa vain noin 700 lohkoa. Ylivoimaisesti yleisin viljan esikasvi oli toinen vilja, toiseksi yleisin öljykasvi.
Kuoppala toteaa, että tutkimuksen tulokset ovat oikeita sillä oletuksella, että lohkotietopankin dataa pidetään edustavana. Selvästi virheelliset tallennustiedot rajattiin pois tarkastelusta.
– Vertailtavat aineistot olivat keskenään hyvin erikokoisia. Tällaisen käytännönläheisen aineiston ongelma on, että se ei voi olla yhtä tarkkaan mitattua ja punnittua tietoa kuin tieteellisissä kokeissa, hän pohtii.
Vertailukelpoisten tulosten saamiseksi analyysissä käytettiin tilastollista mallia, joka poisti esimerkiksi eri vuosien ja tilojen välisen vaihtelun vaikutukset tuloksiin. Malli otti huomioon esikasvin, viljelykasvin, vuoden, tilan, peltolohkon ja yhdysvaikutuksen esikasvin ja viljelykasvin välillä.
Herneen ja härkäpavun positiivinen esikasvivaikutus viljan hehtaarisatoon oli selkeä. Palkokasvi lisäsi eniten vehnän ja kauran hehtaarisatoa, niillä lisäys oli keskimäärin 380–390 kg/ha. Ohralla lisäys jäi vähäisemmäksi ja oli keskimäärin 190 kg/ha.
Typpilannoitukseen liittyvissä tuloksissa oli enemmän vaihtelua. Palkokasvin jälkeen kauran typpilannoitus pieneni noin kuusi kg/ha ja ohran alle kilon verrattuna siihen, että esikasvi oli jokin muu kuin palkokasvi. Vehnällä typpilannoitus oli joitakin kiloja suurempi palkokasvin jälkeen.
Kuoppala toteaa, että lannoituksen ristiriitaisuutta ei voi tämän tutkimuksen aineiston perusteella selittää. Hän arvelee, että se voi olla sattumaa tai johtua esimerkiksi siitä, että viljanviljely oli aineistossa alueellisesti ja maalajeiltaan keskittynyttä.
– Kaura ja ohra ovat vaatimattomampia kasveja kuin vehnä, jota viljellään eniten savimailla. Voi olla, että viljelijät eivät luota siihen, että palkokasvi esikasvina sitoisi riittävästi typpeä peltoon, Kuoppala aprikoi.
Yksivuotisia palkokasveja suositellaan käytettäväksi viljelykierrossa, koska niiden viljely vähentää typpilannoituksen tarvetta, kuohkeuttaa maaperää ja pienentää viljojen tautiriskiä. Palkokasvien viljelyyn on Suomessa pitkät perinteet, mutta viime vuosikymmeninä niiden tuotanto on ollut vähäistä.
Hernettä viljellään lähinnä maan etelä- ja länsiosissa, ja härkäpavun viljelykin painottuu etelään. Luken ennakkotietojen mukaan herneen viljelyala Suomessa nousi viime vuonna lähes 44 000 hehtaariin, kun taas härkäpavun laski alle 10 000 hehtaariin.
Kaisa Kuoppala toteaa, että härkäpapu olisi mahtava viljelykasvi sekä ruuaksi että rehuksi, jos se vain olisi viljelyvarmempi.
– Härkäpapu ei kestä kuumuutta: jos heinäkuu on liian lämmin, se ei kasva kunnolla ja jää pieneksi. Herneellä on ongelmana usein lakoontuminen, mutta siitä kuitenkin saadaan varmemmin satoa, hän miettii.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Uusia kasvituholaisia saapuu Suomeen joko tulokas- tai vieraslajeina. Näistä tulokaslajit liitävät etelästä pohjoiseen tuulten mukana, kun taas vieraslajien leviäminen on seurausta ihmisen toiminnasta, lähinnä kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Neuvonnallisissa torjuntakokeissa saatiin uutta tietoa eri rikkakasvien torjunta-aineiden tehokkuudesta rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää vastaan.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
