Jaana ja Seppo Haverinen hakevat maidontuotannon kannattavuuden kohentamista kasvinviljelyn kautta. Maissirehu on parantanut maidon pitoisuuksia ja vähentänyt ostovalkuaisen tarvetta.

Kiteen Kesälahdella 50 lehmän karjaa parsinavetassa lypsävät Jaana ja Seppo Haverinen eivät haaveile navetan laajentamisesta. Nuorta karjaa on myös noin 50 päätä. Maidon hinnanlasku vei heiltä viivan alta noin 50 000 euroa puhdasta rahaa. Tilannetta pyritään korjaamaan tehostamalla peltoviljelyä.

Tänä kesänä heillä oli kolmatta vuotta viljelyssä maissia. Ala on kasvanut jo 14 hehtaariin. Samalla nurmialaa on pienennetty 40 hehtaarista 30:een.

”Viime vuonna maissia oli viljelyssä 8,5 hehtaaria. Maissirehua riitti lokakuulta toukokuulle. Nyt on tavoite, että sitä voisi syöttää läpi vuoden”, Seppo Haverinen kertoo.

Maidon rasvapitoisuus parantunut selvästi

Maissi lähtee varsinaisesti kasvuun vasta elokuussa. 23.elokuuta sen pituus ylitti selvästi jo Jaana ja Seppo Haverisen mitan.

Haveristen karja syö säilörehua vuoden ympäri. Viime talvena rehusta kolmasosa oli maissia, kaksi kolmasosaa nurmisäilörehua. Jatkossa ajatuksena on tarjota puolet maissia, puolet nurmea.

”Maissilla on ollut positiivinen kokonaisvaikutus ruokintaan”, Haveriset toteavat. Kun maissi viime toukokuulla loppui, maitotuotos pieneni.

Määrää enemmän maissi on vaikuttanut maidon laatuun. Maidon rasvapitoisuus nousi noin neljästä vähän yli 4,2:een ja valkuaispitoisuus 3,4–3,5:stä pari prosentin kymmenystä. Kokonaisuudessa pitoisuuksilla on parannettu maitotiliä kahta puolen kahden sentin.

Maissin loppumisen jälkeen Haveriset joutuivat ostamaan lisäksi tiivistettä enemmän.

Maissirehu on navetassa lisätty nurmisäilörehun päälle. Siitä irtoava sokeripitoinen neste imeytyy nurmirehuun ja lisää senkin maittavuutta.

Edellisvuosina maissi säilöttiin omaan siiloonsa. Tänä vuonna rehu tehdään nurmirehun päälle samaan siiloon, joten kerralla tarvitsee pitää vain yksi siilo auki.

 

Ilman kalvoa ei olisi sadonkorjuuta

”Kesällä 2016 maissi tuotti tuoresatoa noin 35 tonnia hehtaarilta. Sen kuiva-ainepitoisuus oli todella pieni, 23–25 prosenttia. Tähkä ei valmistunut riittävästi. 20. syyskuuta viime vuonna oli halla, ja sen jälkeen korjasimme maissin”, Seppo Haverinen kertoo.

Aiemmin maissi on kylvetty ilman kalvoa. Tänä kesänä Haveriset ovat mukana usean yrityksen yhteisessä hankkeessa. Mukana ovat ProAgria, Viljelijän Berner, Naturcom, Nordkalk, Ranch Services ja Yara.

”Ajatuksena on, että kalvon alla kylvettynä päästäisiin rehun kuiva-ainepitoisuudessa lähelle 30 prosenttia. Ilman kalvoa tämän vuoden säillä tämä olisi ollut katastrofi – ei tarvitsisi korjata”, Seppo toteaa.

Pellolla on noin puolen hehtaarin ala ilman kalvoa. Elokuun loppupuolella pituusero kalvokylvöön on metrin luokkaa. Muussa kehityksessä ero on vielä isompi.

Samco-tekniikassa maavaikutteinen rikkakasviaine, kylvö ja kalvo vedetään peltoon yhdellä ajolla. Seppo Haverista systeemin hinta kirpaisee, vaikka tulos vakuuttaa.

”Kalvomenetelmällä koko viljelyn kustannus saattaa nousta 700 euroon hehtaarilta.”

Kaikesta huolimatta usko maissiin tällä tilalla on kova. Haveristen ensi kesän viljelysuunnitelmissa maissi on mukana.

Kalvon alla maissi kasvaa kuin kasvihuoneessa. Keväthallat eivät haittaa, kasvuun lähtö nopeutuu ja kasvuaika pitenee lähes kuukauden.

Maissin salaisuus piilee tähkissä

Maissi on lehmille energiarehu. Tähkän rehuarvo on tärkeä. Siksi maissin pitäisi ehtiä tuleentua ennen korjuuta.

”Maissin oikea korjuuaika on, kun jyvä on kovettumassa. Silloin on taikinatuleentuminen ohitettu. Meillä syyshalla pakottaa korjuuseen”, Viljelijän Bernerin asiakkuuspäällikkö Asko Seppänen sanoo.

Jos syksy on märkä, kolmen tai neljän asteen hallan jälkeen on muutama päivä aikaa korjata maissi. Kuivana syksynä korjuuaika on liki kymmenen päivää.

 

Maissiala kasvaa pikku hiljaa

Maissin aikaisuutta kuvataan FAO-arvolla. Suomessa on testattu ja viljelty lajikkeita, joiden FAO-arvo on 160–200. Pioneer P7524 on Viljelijän Bernerin testeissä oleva uutuuslajike, Asko Seppänen kertoo.

”Jotta maissilla saa ruokinnassa tuloksia, sitä pitää olla riittävän paljon. Kuukauden maissirehun syöttö ei vielä näy”, Seppänen toteaa.

Hän kertoo kolmen lypsyrobotin tilasta, jolla maissia on viljelyssä 24 hehtaaria.

Suomessa maissirehua tehdään tänä syksynä noin tuhannelta hehtaarilta. Ala on pikku hiljaa kasvanut. Seppänen pitäisi 10 000 hehtaarin viljelyalaa kovana saavutuksena. Ilmastonmuutoksen ja maissinjalostuksen kehittymisen myötä se lienee kuitenkin mahdollinen.

Maissirehussa on runsaasti kuitua, maittavuutta ja rehuyksiköitä. Siksi sen viljelymenetelmien kehittämiseen on meillä viime vuosina havahduttu.

Jaana ja Seppo Haverisen pelloilla kasvoi tänä vuonna koeruuduissa 13 eri maissilajiketta. Osa oli kylvetty kalvon alle, osa ilman kalvoa. Mukana oli myös lannoitukseen ja kalkitukseen liittyviä kokeita.

 

Jälkilämpeneminen voi olla ongelma

Seppänen suosittelee maissia hikeville, vettäläpäiseville pelloille. Pintakosteus on kasville pahasta.

”Maissi ei sovi hallanaroille maille. Keväthallat saa torjuttua kalvolla, mutta syksyn hallat ovat ongelma.”

Hyvänä satotavoitteena on kymmenen tonnin kuiva-ainesato. Parhailta pelloilta Suomessa on saatu 15 tonnia.

”Jos kuiva-ainetta saa kahdeksan tonnia hehtaarilta, rehuyksikön hinta on parempi kuin keskimääräisellä suomalaisella nurmisäilörehulohkolla”, Seppänen toteaa.

Suomalaisen maissin tuotannossa säilönnän merkitystä ei voi korostaa liikaa. Säilöntäaine kannattaa valita niin, että se estää jälkilämpenemistä. Maissi kyllä saadaan säilötykai millä aineella tahansa, mutta jälkilämpeneminen voi olla ongelma varsinkin, jos rehua syötetään pitkälle seuraavaan kevääseen. Seppänen kehottaa myös mitoittamaan siilon niin, että syötön rintaus etenee metrin tai puolitoista viikossa. Sillä voidaan vähentää jälkilämpenemistä.

SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat