Lietelannan separoinnin yleistyminen on ollut hidasta mutta varmaa. Separoinnin edut ovat kuitenkin kiistattomat, koska siinä erotellaan ravinteet nesteeseen ja kuiva-aineeseen samalla kun levitystyö helpottuu.
Separointia on käytetty lietelannan käsittelymenetelmänä jo useita vuosia. Kun lietelannasta separoidaan kuiva-aine ja neste erilleen, kertyy fosfori kuiva-aineeseen ja suurin osa typestä jää nesteeseen.
Lietelanta pumpataan separaattoriin yleensä lietesäiliöstä, joskus suoraan karjatilan säiliöstä. Jos liete pumpataan suoraan karjatilasta lietesäiliöön ja kuiva-aine johdetaan erilleen kuivalantalaan, tai perävaunuun, on työ kerralla tehty. Tämä onnistuu, jos tilalla on oma separaattori.
Urakoijaa käytettäessä liete pumpataan yleensä toiseen säiliöön. Lopputulos on kahden laarin menetelmällä tehokasta ja aikaa säästävää.
Liete voidaan pumpata myös takaisin lähtösäiliöön. Prosessi on hitaampaa ja se joudutaan lopettamaan, kun liete on laimentunut niin paljon, että prosessi hidastuu merkittävästi lietteen ohentuessa.
”Jos lietettä kierrätetään samaan säiliöön ja liete ohentuu, kuiva-ainesaanto on vain noin 15 prosenttia”, Tero Savela Reiskoneelta sanoo. Jos liete voidaan pumpata prosessista toiseen säiliöön, kuiva-aine saanto on 25¬–35 ja joskus jopa 40 prosenttia. ”Lietesäiliön tarve vähenee usein kolmanneksen”, Savela jatkaa.
HANNU KOIVISTO, teksti ja kuva
Koko jutun löydät painetusta joulukuun Eläin-liitteestä.