Yksittäiselle tilalle tehty ja toteutettu hukkakauran torjuntasuunnitelma jää vajaatehoiseksi, jos naapuri viittaa asialle kintaalla. Siikajoella tehtiin toisin, ja tulokset puhuvat puolestaan.
|
Lainsuojatonta hukkakauraa löytyy joka puolelta Suomea. Se ei tunne tilarajoja, vaan leviää viheliäästi naapurista toiseen.
Siikajoen maaseutuasiamies Pekka Seppinen kertoo, että kaikki alkoi Pohjanmaan ratajärjestelyistä. ”Useita ylikulkuja lakkautettiin ja viljelijöille olisi tullut kohtuuttomia kiertoja. Niinpä Maanmittauslaitos teki Siikajoella Tuomiojan kylällä uusjakoa. Sen jälkeen tuntui, että hukkakauraongelma räjähti käsiin.”
Tilusvaihtojen myötä hukkakauraa löytyi entistä useammalta tilalta. Myös niiltä, joilta sitä ei ennen ollut löytynyt.
Vuonna 2013 Tuomiojan kylän pelloista noin 20 prosenttia oli ilmoitettu hukkakauran saastuttamiksi. Tiloista hukkakaurarekisterissä oli 60 prosenttia. Koko kunnan alueella tilanne oli paljon parempi, pelloista kahdeksan prosenttia ja tiloista 30 prosenttia oli hukkakaurarekisterissä.
Suomen ensimmäinen yleissuunnitelma
Seppinen kutsui kaikki kylän viljelijät yhteiseen palaveriin. Mukaan pyydettiin myös kasvintuotannon asiantuntija Leila Laine ProAgriasta ja Jari Poikulainen Evirasta.
”Aiemmin oli jo tehty yksittäisille tiloilla torjuntasuunnitelmia, mutta niiden vaikutus helposti vesittyy, jos hukkakaura rehottaa ympäristössä. Ehdotin hukkakaurantorjunnan yleissuunnitelman tekemistä koko alueelle”, Seppinen kertoo.
Yleissuunnitelma tarkoittaa, että kaikille alueen tiloille, jotka ovat hukkakaurarekisterissä, tehtiin viiden vuoden torjuntasuunnitelma. Suunnitelmia tehtiin 12 kappaletta.
”Hienoa oli, että kaikki viljelijät suhtautuivat asiaan mukavasti. Kaikki myönsivät, että asialle on tehtävä jotain ja kaikkien on sitouduttava torjuntaan.”
Lue koko juttu huhtikuun painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös E-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi/
SAARA LIESPUU, teksti ja kuva
