Kesän eläinnäyttelyissä nähdään jälleen hienoiksi valmisteltuja eläimiä. Trimmaus tuo nautojen rakenteen esiin edustavassa valossa. Pohjois-Karjalan Karjakerho on valmistautunut tulevaan Joensuun Farmari-näyttelyyn myös kouluttamalla eläinten esittelijöitä.
”Vanhin tytär saa tänä vuonna osallistua ensimmäistä kertaa nautojen esittelyn Junior handler -kilpailuun. Hän on odottanut sitä innolla jo jonkin aikaa”, kiuruvetinen Anna-Stiina Niskanen iloitsee. Äitinä hän on oiva esimerkki itsekin taitavasta kannustajasta alalle, joka ei ole ihan tavallisin. Vai kuinka monen 7-vuotiaan äiti on aikoinaan kuulunut nautojen trimmauksen ja esittelyn Suomen parhaimmistoon?
Vuoden 2002 syksy jäi Anna-Stiina Niskasen mieleen lähtemättömästi. Parikymppiset Juntusen kaksoissisarukset Anna-Stiina ja Kati matkustivat tuolloin yhdessä kahden muun suomalaisen sisarusparin kanssa Belgiaan Nuorten Jalostajien kouluun. Viikon matkalla tytöt opiskelivat lähes sadan muun eurooppalaisen nuoren kanssa nautojen trimmausta ja esittelyä näyttelyssä.
”Meille selvisi vasta perillä, että kysymys on koulun järjestämästä kilpailusta. Muut, pääosin poikia, olivat valmistautuneet jo kotimaissaan. Me menimme sinne ihan pystymetsästä. Kaikille taisi olla yllätys, kun juuri meidän ryhmämme voitti mestaruuden”, Anna-Stiina naurahtaa.
Tuomaristo arvioi, miten eläinten hoitaminen, käsittely, makuualustan tekeminen ja tietysti muotoileva karvojen leikkaus eli trimmaus ja eläinten esittely sujuivat. Kilpailijat pääsivät arvostelemaan itsekin eläimiä.
Suomalaisnuoret pärjäsivät hienosti ehkä juuri asioiden uutuuden takia. Oli intohimoa tehdä asiat täsmälleen pyydetyllä tavalla. Käytännön eläinten hoito ja käsittely olivat kuitenkin tuttuakin tutumpaa kotitilalta Vieremältä.
Lyyra näyttää nauttivan käsittelystä täysin siemauksin. Silmät puoliummessa se odottaa, että Marja Kajoskivi saa viimeisetkin karvat ajettua korvasta. Kuva Juho Turunen.
Trimmausta moniin tarkoituksiin
Muutama vuosi Belgian kilpailuturneen jälkeen Anna-Stiina ja Kati valmistuivat agrologeiksi.
Heidän yhteinen opinnäytetyönsä käsitteli eläinten edustavaa esittelyä. ”Näyttely ei ole ainoa paikka, missä nautoja trimmataan ja esitellään. Eläimiä valmistellaan myös valokuvia varten. Erityisesti kansainvälisessä kaupassa alkioiden ja sukusolujen ostajat haluavat nähdä edustavia kuvia eläimen suvusta”, Anna-Stiina muistuttaa.
Opinnäytetyön yhdessä osiossa, Trimmausoppaassa, kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten eläin pestään, miten sen karva ajetaan ja miten eläintä hoidetaan ja esitellään näyttelyssä. Tuomaroinnista, dopingista ja valokuvauksesta on omat kappaleensa.
Anna-Stiina Niskanen on seurannut alaa ja miettii, että oppaan uudistamiselle olisi jo tarvetta. ”Ala on kehittynyt paljon. Olisi hienoa, jos joku opiskelija ottaisi päivittämisen työn alle”, hän vinkkaa.
Eläimen puhtaus on myös trimmauksen perusta.
Puhtaus kaiken perusta
Ajan tasalla tai ei, mutta oppaasta selviää paljon asioita. Se on selkeä, kuvitettu opas karjanäyttelyjen maailmaan.
Puhdas eläin on trimmauksessa kaiken perusta. Belgiassa neuvottiin, että eläin pitäisi pestä huolellisesti joka päivä kahden viikon ajan ennen näyttelyä. Puhtaan eläimen ajelu karvanleikkuukoneella onnistuu paremmin. Myös sorkat pestään.
Trimmauksessa tärkeän selkälinjan leikkausta varten selkärangan päällä oleva karva harjataan huolellisesti myötäpäivään pesun yhteydessä. Se helpottaa myöhemmin selkälinjan leikkausta.
”Kun eläintä tarkastelee ennen leikkausta kauempaa, saa paremmin kuvan siitä, miten sitä pystyisi tuomaan edustavasti esiin trimmaamalla”, Anna-Stiina toteaa.
Trimmauspaikan tulisi olla rauhallinen. Karvanleikkuukone tulisi olla terävä ja kooltaan suhteutettu työhön. Myös saksia voi tarvita.
Käsittely luo ensivaikutelman
Runkoa ajaessa kannattaa ensin ajella äärirajat ja vasta sen jälkeen isompi osa rungosta, jotta ei vahingossa tule ajaneeksi liikaa esimerkiksi selkälinjaksi tarkoitettua karvaa. Sitä varten jätetään noin viiden sentin alue selkärangan päälle.
Selkälinjan oikealla muotoilulla eläin saadaan näyttämään selästään tasaiselta ja tarvittaessa yksilönä myös hieman korkeammalta. Selkälinjan tekoon panostetaan pesusta trimmauksen loppuun asti.
”Trimmauksessa tuodaan esiin lypsytyyppisyyttä korostamalla kylkiluita niin, että ajetaan karva lyhyemmäksi kylkiluiden päältä ja ehkä vielä suihkautetaan kylkiluiden päälle kiillettä ja pyyhitään se pois kylkiluiden väleistä”, Anna-Stiina neuvoo.
Mahan alustan tulee olla siisti ja ajeltu. Nuorella, pienimahaisella hieholla voi olla hyvä jättää karvaa etujalkojen ja mahan alle, jotta runko tärkeine sisäelimineen näyttäisi suuremmalta.
Pää ja kaula ajellaan kokonaan huolellisesti. Häntä ajellaan häntätupsua lukuun ottamatta. Häntätupsun pituuteen vaikuttaa muun muassa eläimen koko, ikä ja utareen rakenne.
Jalkojen ajelulla korostetaan kuivia, terveitä ja vahvoja jalkoja. Esimerkiksi kiverää kinnertä pystytään jonkin verran saamaan edullisemman näköiseksi jättämällä ylimääräistä karvaa.
Utare halutaan tuoda erityisen hyvässä valossa esiin. Sen on oltava hyvärakenteinen, täysi ja ilmentää maidontuotantokykyä. Trimmauksella ei pystytä juurikaan vaikuttamaan utareen muotoon, mutta mahan alle etukiinnityksen kohdalle jätetty karva voi hieman parantaa ensivaikutelmaa etukiinnityksestä. Takakiinnitystä voi hieman häivyttää hännällä. Utareen täysinäisyyteen vaikutetaan poikimisen ja lypsyn ajoittamisella esittelyajankohtaan nähden.
MAIJA KYRÖ, teksti ja kuvat
Lue koko juttu kesä-heinäkuun 2015 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon e-lehtiarkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
