Pihvikarjaliiton puheenjohtaja Antti Veräväinen kokee liiton vakiinnuttaneen asemansa pihvikarjankasvattajien äänitorvena. Tuloksia on jo nähtävissä, mutta moni asia odottaa vielä tarmokasta puuttumista.
Suomi on ollut EU:ssa parikymmentä vuotta. Sinä aikana eläinten hyvinvointiasiat ja ympäristökysymykset ovat olleet koko ajan esillä. Pihvikarjaliiton puheenjohtaja Antti Veräväinen uskoo, että näiden asioiden arvo vain nousee, näistä puhutaan jatkossa vieläkin enemmän.
”Liiton sisällä on monenlaisia mielipiteitä toimintatavoista. Joku ajattelee, että olisi syytä marssia näyttävästi Mannerheimintiellä ja vaatia lisäeuroa joka lihakilolle. Olemme valinneet viranomaisvaikuttamisen tien. Haluamme vaikuttaa etukäteen asioihin, ettei tule ratkaisuja, joiden kanssa on vaikea elää”, Veräväinen toteaa.
Rahankerjäämistä Veräväinen varoo. Kenellepä ei lisäraha kelpaisi, mutta ylimääräisiä tuskin on missään jaettavaksi.
Liitto perustettiin runsaat seitsemän vuotta sitten. Alan osaaminen ja tieto löytyy tiloilta, ja Pihvikarjaliitto kokoaa sitä yhteen, yhteiseksi hyväksi.
”Olemme melko pieni liitto, haluamme vaikuttaa omankokoisiimme asioihin. Sellaisia ovat esimerkiksi korvamerkin tippumisesta aiheutuva sanktio tai lannan patterointi pellolla. Koko EU:n maatalouspolitiikan muuttaminen ei ole meidän käsissämme.”
Sääntelyn vähentäminen ja byrokratian purkaminen viranomaisiin vaikuttamalla on Pihvikarjaliiton tärkein tehtävä, Antti Veräväinen sanoo. Hänellä itsellään noin sadan emolehmän karja Herefordeja ja Aberdeen anguksia. Vasikat kasvatetaan omalla tilalla.
Ajoissa asialla
Asioihin vaikuttamisessa pitää olla ajoissa liikkeellä. Mielipidevaikuttaminen on hidasta. Esimerkiksi hyvinvointitukea pohtineessa työryhmässä mielipiteitä oli paljon. Joku ajattelee, että lihansyönti pitää lopettaa kokonaan, toisen mielestä lehmiä meillä on pidetty iät ja ajat, kyllä ne hyvin voivat.
”Ikinä ratkaisu ei ole juuri Pihvikarjaliiton näköinen. On kuitenkin tärkeää kertoa päättäjille, millaista arkielämä tiloilla on, miten ratkaisut vaikuttavat tilatason tekemiseen. Jos sitä tietoa emme ole kertomassa, sitä ei kerro kukaan.”
SAARA LIESPUU, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta elokuun Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea Maatilan Pellervoa kokonaisuudessaan myös näköislehdestä osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
