Suomella olisi kaikki eväät puhtaan lihan vientiin erikoistuotteena, jos tämä valtti vain osattaisiin hyödyntää. Esteenä on auralaisemäntä Taru Antikaisen mukaan heikot markkinointitaidot. Se on suurin ongelma tällä hetkellä.
Turun kupeessa Aurassa sijaitsee maatalousyhtymä Antikaisen tuotantorakennukset kahden puolen Turuntietä. Peltokrookan tilalla on noin 340 emakkoa sekä 1 100 lihasikapaikkaa. Emäntä Taru Antikainen vaikuttaa MTK:n sikajaostossa. Vaikka tulevaisuudennäkymät ovat ankeat, hän näkee suomalaisella lihantuotannolla olevan paljon mahdollisuuksia.
Tilalla on vieraillut tänä vuonna ryhmiä Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Ruotsista. Kaikki ulkomaiset vierailijat ovat hämmästyneet Suomen salmonellattomuutta sekä muiden Keski-Euroopassa yleisten tautien puuttumista. Hyvä tautitilanne on ollut yllätys.
”He ovat meille kateellisia siitä, että lääkeaineita ei tarvitse käyttää rehun tai veden seassa. He eivät ymmärrä miten me voimme kasvattaa saparollisia sikoja.”
Markkinointia ei vieläkään osata
Taru Antikainen painottaa, että Suomen vahvuuksiin kuuluvat terveet ja hyvinvoivat eläimet, jatkuvasti paranevat tuotantotulokset, jotka ovat jo monilla tiloilla hyvää eurooppalaista keskitasoa sekä työmoraali. Alan julkisuuskuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.
”Julkisuuskuvaa ei rakenneta markkinointinäkökulmasta. Suomi on tiedeyhteiskunta, ja asioita tuodaan esille tieteen kautta. Tutkijoita ja papereitten pyörittelijöitä kyllä löytyy, mutta jos haluaa myydä jotain pitää osata markkinoida. Muut maat, kuten Italia, Ranska ja Hollanti hallitsevat tämän puolen.”
Parhaiten tällä hetkellä pärjäävät tilat, jotka erikoistuvat ja myyvät lihaa suoraan kuluttajille kotitilaltaan tai yhdessä jonkin pienen toimijan kanssa, kuten Reko-renkaiden. Myös luomu on vaihtoehto ja mahdollisuus, mutta vain rajalliselle määrälle tiloja.
”Isoille tuottajille suoramyynti ei ole mahdollista. Kyllähän ruokaa aina tarvitaan, mutta mikä on se tuote, joka valikoituu kuluttajalle. Suomessa tuotetaan luksuslihaa huippuolosuhteissa. Mutta sitä ei vain osata markkinoida”, Taru toistaa.
VIRPI ADAMSSON, teksti ja kuvat
Lue koko juttu tammikuun 2016 painetusta Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea sen myös Maatilan Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
