Juvan Inkilänhovin luomulammastilaa kehittävät Johanna ja Severi Hirvonen uskovat alan tulevaisuuteen.
Inkilänhovin tarina luomulammastilana on monille suomalaisille tuttu. Oopperalaulaja Martti ja Annukka Talvela hankkivat tilan perheelleen 1979. He matkustelivat paljon maailmalla ja olivat nähneet Yhdysvalloissa yhden kasvilajin ns. monokulttuuriviljelyä lieveilmiöineen. Heitä ei miellyttänyt maatalous, jossa ”ei annettu maahan takaisin ravinteita”.
Vuodesta 1980 alkaen Martti Talvela käyttikin kaiken osaamisensa, tietonsa ja innostuksensa luonnonmukaiseen maatalouteen, mikä oli siihen aikaan vielä Suomessa uutta. Tilalla otettiin vastaan vieraita ja maakunnan kaupoissa järjestettiin tuote-esittelyjä.
Johanna ja Severi Hirvosen luomulammastila on tullut vuosien varrella tutuksi monille vierailijoille ja paimenkoiraharrastajille.
Lammastalouteen Talvelat päätyivät huomatessaan, ettei luomulampaista ole ylituotantoa. Tilanne on edelleen sama. Pariskunta mietti myös hevosten pitoa ja mehiläisten tarhausta.
Sukupolvenvaihdos toteutettiin 1988, kun Johanna Hirvonen astui remmiin.
”Tänä aikana moni on aloittanut luomulampaiden kasvatuksen, aloittanut ja lopettanut”, Johanna ja Severi Hirvonen tuumivat.
Pariskunnan alkutaipaleeseen tilanpitäjinä kuuluu 100-vuotiaan navetan palo. Eläimet saatiin pelastettua ja uutta tuotantotilaa alettiin suunnitella.
Ideoita isäntäpari haki Ruotsista nähdäkseen, miten siellä rakennettiin eristämättömiä lampoloita. He tapasivat myös yhden lampurin, joka eristetyn lampolan rakennettuaan vakuutti, ettei tekisi enää toista samanlaista.
”Meidän keväällä 1990 valmistunut hallimme oli yksi ensimmäisiä kylmälampoloita Suomessa. Olemme olleet koko ajan tyytyväisiä ratkaisuumme ja lampaat pärjäävät kyllä, onhan niillä jo valmiiksi toppatakki päällä. Meillä eläimet ovat terveitä.”
Inkilänhovissa on viimeiset pari vuotta pyritty siirtämään karitsointia keväämmälle, jotta työt karitsoimisaikana helpottuisivat entisestään. Kun aiemmin uuhet astutettiin lokakuussa, nyt ajankohta on siirtynyt marraskuun ensimmäiselle viikolle. Karitsointi on näin siirtynyt maaliskuun alusta huhtikuun kahdelle ensimmäiselle viikolle.
”Tavoitteena on, että karitsat pääsisivät suoraan syömään nurmea mahdollisimman nopeasti, eikä niiden tarvitsisi olla pitkään sisäruokinnassa. Meille lampureillekin karitsointiaika olisi helpompaa, kun vesi ei jäätyisi ämpäreihin. Työ helpottuu, kun ruokinnan vaihdoskohtia on vähemmän.”
PÄIVI KAPIAINEN-HEISKANEN, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta helmikuun 2016 Eläin-liitteestä. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
