Erkkilän tilan lypsykarja- ja maatilamatkailuyrittäjät eivät ole tehneet suuria navettainvestointeja. Maidon tuottajahinnan ja ruoan halpuutuksien alakulossa tilan velattomuus kääntyi eduksi.
Erkkilän maitotilan nuori isäntä Janne Sammalkangas, 40, Sodankylän Raudanjoelta sanoo olevansa erittäin tyytyväinen ja huojentunut siitä, että tila on nyt käytännössä velaton.
Mittavia pihattoinvestointeja ei ole tehty, mutta käytössä olevaa parsinavettaa on remontoitu ja nykyaikaistettu useita kertoja.
”Lihasvoimaa tarvitaan, sillä ainoastaan lannanpoisto on automatisoitu. Lypsylaitteet pitää kantaa mukana. Nurmirehu vedetään navettaan lavan päällä, siinä hommassa isäkin pysyy kunnossa.”
”Rehun kiskominen on kuin minua varten tehty. Lääkärikin sanoi, että tee navettatöitä niin kauan kuin suinkin jaksat”, tilan vanhaisäntä Vilho Sammalkangas, 72, sanoo.
Sammalkankaat ovat tehneet hyvää tulosta sekä navetassa että maatilamatkailussa viime vuosina. Kun Venäjä lopetti elintarvikkeiden ostot EU-alueelta, tilan velat oli jo maksettu.
Maidon hinnan romahtamisen jälkeen liikevaihto on pudonnut 30 prosenttia.
”Viivan alle jää enää 15 prosenttia siitä, mitä tulos oli kolme vuotta sitten. Vielä ollaan sentään plussalla, mutta verottajalle ei jää jaettavaa”, Janne Sammalkangas pahoittelee.
KARI LINDHOLM, teksti ja kuvat
Lue koko juttu painetusta elokuun 2016 Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
