Tuoreena murskatun viljan käyttö kotieläintiloilla yleistyy. Se maistuu eläimille, tuo joustavuutta puintiaikoihin ja säästää kuivauskustannuksilta. Happosäilönnän rinnalle on tullut myös uusia säilöntämenetelmiä.
Kalajoella maatalousyhtymää pyörittävien Kaisu ja Harri Eteläniemen nautakasvattamojen vieressä jököttää pitkiä muovituubeja täynnä murskattua viljaa. Tilalla tuoreviljaa säilötään aiv-liuoksella ja biologisia maitohappobakteereja käyttäen sekä tuubiin että laakasiiloon.
Eteläniemet innostuivat vuosi sitten kokeilemaan uutta Maxammon-säilöntää rehuohralle. Uuden menetelmän yksi ehdoton valtti on hyvä säilyvyys. ”Ensimmäisestä tuubiin säilötystä 25 tonnin viljaerästä ei mennyt jyvääkään hukkaan, vaan kaikki syötettiin.”
Uusilla aineilla säilötty murskevilja ei ole yhtä altis pilaantumiselle kuin muilla menetelmillä säilötty murskevilja, vaikka muoviin tulisi reikä. Maxammon ja rehu-urea sekoitettuna kosteaan viljaan reagoivat keskenään kahden tunnin kuluessa sekoituksesta muodostaen ammoniakkikaasua tuubin sisään. Kaasun sitoutuessa viljan pH-arvo kohoaa, mikä puolestaan edistää säilyvyyttä.
”Laboratorioanalyysin mukaan viljan raakavalkuainen oli 15,8 prosenttia, joka on tavoitteen mukainen”, Eteläniemi kertoo.
Säilöntään käytetystä ureasta johtuen murskevilja haisee pistävälle, mutta ainakaan lihanaudat eivät sitä karsasta, vaan ovat syöneet rehua hyvällä halulla.
MARJA HEIKKILÄ, teksti
JORMA HEIKKILÄ, kuvat
Lue koko juttu painetusta joulukuun 2016 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät sen myös e-arkistostamme osoitteesta www.pellervo-e-lehdet.fi.