Yhä useammalla maatilalla on kotisivut ja yhä useampi hyödyntää myös sosiaalista mediaa. Tiloilla, joilla on maatilamatkailua tai suoramyyntiä, suora yhteys kuluttajaan on tärkeä.
Alavuden Töysässä sijaitseva Keisalan tila avasi Facebook-sivut ja Instagram-tilin noin vuosi sitten. Päivityksistä vastaa Anna Länsisalmi, joka tituleeraa itsensä tilan keskimmäisen pojan Ossi Keisalan tyttöystäväksi sekä emäntäkokelaaksi.
Mutta Anna on myös liiketalouden tradenomi, jolla on viiden vuoden työkokemus liike-elämästä, uunituore töysäläinen ja palkkatyössä Keisalan maatalousyhtymässä.
Somepäivitysten takana on vankka tietotaito. Markkinoinnin kohdentaminen, sisältöstrategiat, hakukoneoptimoinnit ja asiakkaan tulivat Annalle tutuksi jo edellisissä työpaikoissa pääkaupunkiseudulla. Varsinaisen sisältöstrategian Keisalalle hän rakensi toukokuussa 2018 valmistuneessa tradenomin opinnäytetyössään.
”Tilan tunnettuutta haluttiin kasvattaa kahdesta syystä. Ensimmäinen on maatilojen kannattavuusongelmat, kun maidon tuottajille maksettava hinta laskee. Sosiaalisessa mediassa haluamme kertoa tuotantoeläinten hyvistä̈ oloista, jotta kuluttajat valitsisivat kotimaisia elintarvikkeita, jolloin maidon tuottajahintaa saataisiin nostettua”, Anna kertoo.
Toinen syy on mahdollinen maatilamatkailu. Tuurin kyläkaupan ja Ähtärin eläintarhan väliin sijoittuvalla tilalla on jo järjestetty polttareita tutuille.
”Jos maidon hinta putoaa entisestään, maatilojen täytyy keksiä uusia tuloja.”
Polttariohjelmaksi Annan mielestä sopisivat erilaiset maatilan työt, kuten lannan luonti, vasikan juotto, käsin lypsäminen, ratsastus, motocross-pyörällä tai mönkijällä ajaminen, leipäjuuston teko oikeasta ternimaidosta ja moni muu kaupunkilaiselle vieras asia.
”Brändäämisen kautta voidaan ehkä saada paremmin työntekijöitäkin maaseudulle”, Ossi Keisala miettii. Agronomiksi opiskeleva Ossi tekee Annan tavoin tilalla palkkatyötä.
Työ maalla veti korren
Opintojen jälkeen Anna Länsisalmen oli valittava, mihin asettua. Tikkurilassa houkutti hyvä työpaikka Elisan myymäläpäällikkönä, mutta viikonloppuisin ja lomilla auton keula kääntyi useimmiten kohti Töysää.
”Lopulta päätin, että koska tykkään eläimistä niin paljon, niin miksi maksaa niiden kanssa harrastamisesta, kun sitä voi tehdä työksi? Päätös ei ollut helppo, mutta olen viihtynyt.”
Kun isäntäpari Merja ja Kari Keisala ostivat tilan vuonna 1987, lehmiä oli 18 ja keskituotos 5 300 kiloa. Vuonna 2013 tilasta tehtiin maatalousyhtymä, kun vanhin poika Aleksi lunasti pellot ja koneet sedältään Harri Keisalalta.
Tänä päivänä kolmen robotin navetassa on noin 150 lypsylehmää. Keskituotos oli viime vuonna noin 11 700 kiloa. Yhteensä hiehoja ja vasikoita on saman verran kuin lehmiäkin. Pro Agrian tuotosseurantatilojen Top500-listalla vuonna 2017 tila oli sijalla 39.
Annan vastuulla vuonna 2012 valmistuneessa pihatossa ovat lehmien tarkkailu, hiehojen opetus lypsylle, vasikoiden hoito, lehmien siemennykset, lääkitykset ja rokotukset, eläinten viranomaisrekistereiden hoito. Ikiomia hoidettavia ovat shetlanninponiruuna Max ja vuonohevostamma Jane.
”Jokin aika sitten myimme 20 hiehoa. Karin kanssa mietimme hinnat, mutta minä valitsin kaikki myytävät hiehot, etsin niille ostajat ja tein kaikki paperihommat.”
Keravalla varttunut Anna ihastui lehmiin jo lapsena. Kesämökkinaapurissa Lapinlahdella oli karjatila, jonne hän kipaisi seitsemänvuotiaana kysymään, saisiko hoitaa eläimiä.
Vastaus oli myöntävä. Sittemmin Anna oli Jussilan tilalla monta kesää töistä ja ystävystyi emännän Katja Wemanin kanssa. Parivaljakko on tuttu näky lehmänäyttelyissä.
Lue koko juttu painetusta maaliskuun 2019 Maatilan Pellervon Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi
