Aarne Aatsingin ja Raisa Korpelan perheen arkea rytmittää porovuosi erotuksineen ja vasanmerkityksineen. Talvella pariskuntaa työllistää erityisesti matkailu. Yrittäjän elanto muodostuu monesta osasta.

Sallan Kelloselässä, rajan pinnassa asuvan Aatsingin perheen toimeentulo perustuu pitkälti porotalouteen. Syksyn poroerotusten jälkeen alkaa tiivis matkailusesonki, joka kestää joulukuusta maaliskuulle. Silloin Aarne Aatsinki, 43, ja Raisa Korpela, 42, tekevät pitkää päivää, kun he työskentelevät oppaina Sallan poropuistossa.

Pariskunnalla on kolmisenkymmentä koulutettua ajoporoa, joita käytetään ajokkaina poropuiston järjestämillä pororetkillä. Matkailusta onkin tullut vuosien mittaan merkittävä osa poroperheen elantoa, joka rakentuu monesta osasta.

Lähes kolmekymmentä vuotta toiminutta poropuistoa on pyörittänyt jo pitkään Sallan Osuuskunta Jotos, jonka takana on kymmenkunta yrittäjää.

Poroissa on suuria eroja, ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Ajokas voi olla vilkas ja arkakin, kunhan ei ole vihainen, Aarne Aatsinki toteaa.

”Meillä oli jo isällä kotona härkiä ajoporoina. Niitä aletaan kouluttaa heti vasasta vähän kerrassaan. Ajokkaamme ovat nyt iältään 4–12-vuotiaita. Poroissa on suuria eroja, ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Luonnetta ei saa pois. Ajokas voi olla vilkas ja arkakin, kunhan se ei ole vihainen”, Aarne toteaa.

”Ajokkaiksi valitaan yleensä isompikokoisia poroja, mutta joskus se pienin ja rumin on kaikkein paras ajokas. Porot ovat täysikasvuisia neljävuotiaina.”

Lue koko juttu helmikuun 2020 Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Jaa artikkeli