Männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervastauti leviää pienten kantojen kautta tehokkaasti, vahvistavat Luonnonvarakeskuksen tutkimukset. Raivaussahaa kannattaa laulattaa havupuuvaltaisissa taimikoissa mieluiten hyvin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Otollisin olisi pakkaskeli.
Pahinta metsätuholaistamme, juurikääpää torjutaam varsin kattavasti kantokäsittelyllä harvennus- ja päätehakkuilla. Kuusen- ja männynjuurikäävän havaittiin tutkimuksissa jo 1980-luvulla leviävän myös pienten kantojen kautta. Tämä riski on kuitenkin ollut esillä melko vähän. Syitä on monia, pääsyy on kuitenkin hyvin käytännönläheinen.
”Kantokäsittely raivaussahahommissa tai energiapuun korjuussa on hankalaa, sillä siihen sopivia laitteita ei ole olemassa”, toteaa tutkija Tuula Piri Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Tunnollisimmat kotitarvemetsurit ruiskuttavat kantoja suihkupullolla tai reppuruiskulla raivaustyön lomassa. Se on kuitenkin varsin työlästä. Lisäksi käsittely pitää tehdä muutaman tunnin sisällä puun kaadosta, jotta siitä on hyötyä.
Juurikäävän torjunnan kannalta paras konsti on hoitotöiden ajoittaminen.
”Havupuuvaltaisten taimikoiden harvennukset kannattaa tehdä talvikaudella, jos mahdollista. Sama koskee ennen hakkuita tehtäviä ennakkoraivauksia. Lehtipuita voi sen sijaan taimikoista huoletta raivata kesälläkin”, Piri muistuttaa.
Eritoten mäntytaimikot ovat vaaravyöhykkeellä, sillä kuusitaimikoissa harvennustarvetta on yleensä vähemmän kuin männiköissä. Männyllä käytetään yleisesti kylvöä tai luontaista uudistamista. Silloin taimia syntyy yli tarpeen toisin kuin istutuksessa.
Tyvitervastauti näkyy kaatopinnalla tähtimäisenä kuviona tai pihkalaikkuina.
Näkymätön hivuttaja
Männynjuurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia. Se lahottaa männyn juuristoa ja saa aikaan rungon tyven tervastumisen ja pahimmillaan puun kuoleman. Mänty estää pihkoittumisella lahon etenemisen runkoon. Tauti leviää lisäksi männiköissä kasvaviin koivuihin ja katajiin. Männynjuurikääpä iskee myös kuusiin ja lehtikuusiin aiheuttaen niissä tyvilahoa.
”Isoissa puissa kestää jopa vuosikymmeniä ennen kuin tauti havaitaan. Usein se paljastuu vasta hakkuun yhteydessä, kun kaatopinnalta löydetään pihkalaikkuja tai tähtimäinen tervastunut kuvio”, Piri selittää.
Varttuneissa puissa juurikääpä näkyy ensin pituuskasvun vähenemisenä ja latvuksen harsuuntumisena. Sittemmin voi ilmetä kuolleita puita metsän keskellä tai tuulenkaatoja yllättävissä paikoissa. Sen sijaan nuoria taimia tauti tappaa jo muutamassa vuodessa.
”Ensimmäisen puusukupolven aikana tauti voi jäädä liki huomaamatta. Kun kuvio uudistetaan männyllä, tauti leviää tehokkaasti taimiin juurikäävän saastuttamien kantojen juurien kautta.”
Lue koko juttu maaliskuun 2020 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös digilehdestä.
