Pesosen tilalla on huomattu, että kanojen hyvinvointi on kannattavan kananmunantuotannon perusta. Eläinten hyvinvointia tukee myös yrittäjien hyvinvointi.
Seinän takaa kuuluu iloinen kalkatus. Kanarouvat siellä juttelevat keskenään, että ketähän pakkaamoon tuli, epätavalliseen aikaan iltapäivällä.
Kuljetushihnan käynnistyessä seinän takaa tulee munia verkkaiseen tahtiin. Kanat munivat pääosin aamulla, ja suurin osa päivän pakkausurakasta on tehty jo aamupäivällä.
Pesosen kanalan pakkaamotiloihin tullessa vaihdetaan jalkaan suojakengät. Vaikka ulkona on pakkasta ja lunta, jolloin tautiriski on pieni, tavasta ei luovuta.
”Eviran ohjeen mukaan kanalan puolelle ei päästetä vieraita”, korostavat Jyri ja Heidi Pesonen.
Toistaiseksi myöskään perheen lapset eivät pääse eläinten luo. Pakkaamossa nelivuotias Miina ja kaksivuotias Aino ovat usein mukana. Heille on omat tossut ovenpielessä.
Moni saattaa tuntea käyneensä kanalassa, sillä Pesosten kuvaamia videoita on katsottu monessa tilaisuudessa. Esimerkiksi pari kertaa järjestetyillä, kesäisillä Uskalin Munamarkkinoilla.
Toimintaa on laajennettu toiminnan ja kysynnän mukaan. Kananpidon alkuvaiheessa koko 700 kanan tuotanto meni samaan Citymarkettiin Joensuuhun. EU:hun liittymisen ja hinnan alenemisen myötä eläinmäärää on lisätty nykyiseen neljään tuhanteen, ja jakelua laajennettu.
Jyri ja Heidi Pesonen ottivat vastuun Pesosen kanalasta reilu vuosi sitten.
Ruokinta omalla viljalla
Jyri on tilan seitsemäs isäntä suoraan alenevassa polvessa. Pari sataa vuotta sitten ensimmäinen isäntä Antti Pesonen tuli Ilomantsista. Sen jälkeen kantatilaa on moneen kertaan jaettu. Metsän osuus on vähentynyt, pellot lisääntyneet. Nyt käytössä peltohehtaareita on liki 50.
Viljelyala on yksi tuotannon kokoa määrittävä tekijä. Nykyiset pellot riittävät tuottamaan ohraa ja kauraa sopivasti 4 000 kanalle.
”Jos joskus tulee ylimääräistä, ne myydään suoraan lähistöllä oleville karjatiloille. Erityisesti ohralle tuntuisi olevan kysyntää”, Jyri toteaa.
Sukutilan jatkaminen oli hänelle melkein itsestään selvää. Kanojen kanssa puuhailu kiinnosti pienestä pitäen. Vuonna 2010 armeijasta päästyään hän jäi vanhemmilleen Pirjo ja Heikki Pesoselle töihin. Sisko ja veli eivät olleet kiinnostuneita, vaan kouluttautuivat muille aloille.
Ensimmäiset kanat tulivat tilalle vuonna 1983 ja ensimmäinen häkkikanala korvattiin jo vuonna 2003 lattiakanalalla. Toinen lattiakanala rakennettiin vuonna 2009.
”Silloin vaihtoehtona olisi ollut investoida virikehäkkeihin, mutta onneksi päädyttiin lattiakanalaan”, Jyri kiittelee edeltäjien ratkaisuja. ”Nykykuluttajat haluavat syödä vapaan onnellisen kanan munia.”
Vanhemmat investoivat toiseen tuotantorakennukseen siinä vaiheessa, kun jatko alkoi olla selvillä. Näin tila saatiin tuottamaan ympärivuotisesti, kun toisen kanalan eläimet uusitaan keväällä ja toisen syksyllä.
Sukupolvenvaihdos tehtiin viime vuoden alussa.
Puhdistaminen on käsityötä. Kananmunat käydään läpi yksitellen, tarvittaessa pieni hipaisu hiekkapaperilla poistaa karkeutta.
Hyvinvointi keskeistä
Nuoremmat Pesoset tutustuivat opiskellessaan maaseutuyrittäjiksi Kiteen Koivikolla. Heidi on kotoisin Nurmeksesta lypsykarjatilalta, hänellekin maatalousyrittäjyys oli selvä ammatinvalinta.
Heidi jatkoi vielä Joensuussa Karelia-ammattikorkeakoulussa agrologiksi. Hän teki opinnäytteenä työohjekansion kanojen hyvinvoinnista.
”Riittävä tila on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on tilojen toimivuus”, Heidi toteaa ja kertaa todetut hyvinvointitekijät tärkeysjärjestyksessä: hämärä ja suojaisa munintapesä, kuopsutusmahdollisuus, orsi, hiekkakylpy ja lisätila.
Lue koko juttu huhtikuun 2020 painetusta Eläin-lehdestä. Tilajaana löydät kaikki jutut kokonaan myös digilehdestä.
