Raivaussahan heiluttaminen taimikoissa on omaisuudenhoitoa parhaimmillaan. Siinä sivussa tulee treenattua kroppaa ja hoidettua mieltä. Metsällä kun on tutkitusti stressiä vähentävä ja mielenterveyttä edistävää vaikutus.
Raivaus on tekniikka- eikä voimalaji, ja sen oppii helposti, kun tietää perusasiat. Se sopii kaikenikäisille, peruskuntoisille naisille ja miehille.
”Sahaus ei vaadi suuria hauiksia, sillä käsiä käytetään vain sahan ohjaukseen, lihastyö tehdään jaloilla. Askellus ja lantionliike muistuttavat tanssia – metsässä edetään pehmein, joustavin askelin”, kuvaa projektipäällikkö Lasse Rantala parikymmenpäiselle naisjoukolle.
Suomen metsäkeskuksen Ryskettä Lounais-Suomen metsiin -hankkeen, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän ja Ammattiopisto Livian Mynämäessä järjestämä naisten raivaussahakurssi täyttyi ennätysajassa. Silmiinpistävää oli kurssiväen innostuneisuus ja tiedonjano niin metsänhoitoon kuin raivaussahan käyttöönkin.
Osa naisista oli jo aiemmin tehnyt raivaustyötä, ja he tulivat kurssille oppimaan oikeaa työtekniikkaa sekä ennen kaikkea sahan huoltoa ja terän teroitusta. Osa kurssilaisista puki valjaat ylleen ja käynnisti sahan ensimmäistä kertaa elämässään. Kokeneet ja ensikertalaiset kävivät kiinni tarmokkaasti sahat päristen umpeen kasvaneeseen taimikkoon, sateisesta säästä piittaamatta.
”Tämähän on mahtavaa hommaa. Jos olisin nuorempi ja fyysisempi, vaihtaisin ammattia”, lausahtaa sahaamista ensi kerran kokeillut raisiolainen luokanopettaja Ulla Ollikainen.
”Raivaussahaan tartun heti seuraavalla lomalla ja panen puita nurin Itä-Suomessa sijaitsevalla metsäpalstalla”, hän lisää.
Turkulainen Pirjo Lehtonen haki monen muun osallistujan tapaan kurssilta vahvistusta sahanhankinta-aikeilleen. ”Ammattilaisten ohjauksessa kynnys kokeilemiseen on matala. Innostuin tästä niin, että oma saha on hankittava. Eihän tämä moottorisahauksesta niin kovin paljon poikennut, mutta tämä on kevyempää ja mukavampaa”, Lehtonen tokaisi.
Puutarhuri Annu Ketolalle sahan käyttö on tuttua, mutta hän halusi oppia sahaustekniikasta lisää. ”Puskat saan kyllä nurin, mutta halusin oppia lisää työtekniikasta ja terän huollosta. Saavutin tällä kurssilla tavoitteeni, sillä sain opastusta viilan käyttöön kädestä pitäen”, Ketola kehuu.
Moni kurssilainen vakuutti, ettei sahankäyttö sinänsä ole vaikeaa. Pulmallisempaa on päättää, mitkä puut otetaan ja mitkä jätetään.
”Vaikka taimikonhoidon perusteet osaisi teoriassa, maastossa ei homma ole ihan läpihuutojuttu. Asia valkeni, kun metsikössä näytettiin, miten puuston tiheys lasketaan ongenvapa-menetelmällä”, Senja Holahan toteaa.
Lue koko juttu lokakuun 2018 painetusta Maatilan Pellervosta. Tilaajana voit lukea koko lehden myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.
