Kotimaiseen karjatalouteen kohdistuva ympäristökritiikki on kohtuuttoman suurta suhteessa sen todelliseen merkitykseen. Hyviä vaikutuksia ei keskustelussa huomioida riittävästi, sanoo tutkija Perttu Virkajärvi.
Viime aikojen ilmastomuutos- ja ympäristönsuojelukeskusteluita kuunnellessaan naudanlihan- ja maidontuottaja on saanut kulkea pää kumarassa. Suomalainen nautakarjatalous ei kuitenkaan ole ympäristöpahis globaalilla mittapuulla, sanoi johtava tutkija Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskuksesta puhuessaan Nurmet rahaksi- ja EuroMaito-hankkeiden seminaarissa Iisalmessa.
Kotimaisella tuotannolla on useita selviä etuja globaaliin tuotantoon verrattuna. Nautakarjatalouden ravinnekierto on monimutkainen kokonaisuus. Keskusteluissa usein yleistetään globaalit ongelmat koskemaan myös suomalaista tuotantoa.
Virkajärvi esitteli kuvaa arizonalaiselta nautatilalta, jolla on 130 000 eläintä.
”Kun yhdellä tilalla on suunnilleen puolet Suomen koko lypsykarjataloudesta, on helppo ymmärtää, että sen ravinnekierto ei ole kovin kestävällä pohjalla. Toinen puoli asiasta on se, että 40 prosenttia maatalousmaasta on aluetta, jossa ei voi viljellä kuin nurmea, esimerkiksi vuoristot. ”
Kritiikki kohdistuu ensin mainittuun tuotantoon, jälkimmäinen yleensä unohdetaan. Suomalainen tuotanto on niiden välistä.
Ongelmat maailmalla isompia
Naudanlihantuotannon ympäristöhaittoja luetellaan monissa yhteyksissä pitkä lista: kasvihuonekaasupäästöt, rehevöityminen, happamoituminen, vedenkäyttö, ylilaidunnus, kasvinsuojelu, hiilitase ja antibioottien ja hormoninen käyttö, esimerkiksi.
Ne eivät kuitenkaan kaikki koske Suomen tuotantoa.
”Naudanlihantuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat meillä pienemmät kuin globaalisti, koska meillä iso osa naudanlihasta tulee lypsykarjapuolelta. Se auttaa meitä jonkin verran”, Virkajärvi sanoo.
Nurmilta huuhtoutuva liukoinen fosfori ja sen aiheuttama rehevöityminen on ongelma meilläkin, mutta arvio kuormituksen määrästä on pienentynyt uuden mallinnuksen myötä.
Muut yleisesti naudanlihantuotannon ympäristöhaitoiksi luetellut asiat ovat meillä paremmin kuin maailmalla.
Esimerkiksi Virkajärvi ottaa happamoitumisen ja typpilaskeuman. Meillä laskeuma on pieni, ja siitäkin 70 prosenttia on peräisin ulkomailta. Kotimaan osalle jää 0,8 kiloa ammoniumtyppeä hehtaarille vuodessa. Sitä ei kovin isona lukuna voi pitää.
”Meillä on hyvä vesitase ja runsaat vesivarat. Ylilaidunnusta ei juuri esiinny. Nurmilla käytetään vähän kasvinsuojeluaineita, soijan viljelyn puuttuminen vähentää myös kasvinsuojelun tarvetta. Antibiootteja ja hormoneja käytetään vain sairauksien hoidossa.”
Maatalousmaan vaihtoehtoinen käyttö ei ole ongelma, koska nurmi sopii meidän ilmastoomme hyvin. Valkuaisomavaraisuutta on vuosikausia yritetty kehittää muun muassa palkokasveja viljelemällä, mutta edelleen valkuaisomavaraisuus hoituu parhaiten märehtijän kautta biologisesti.
Lue koko juttu painetusta toukokuun 2019 Maatilan Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
