Keskustelu antibioottiresistenteistä suolistobakteereista alkoi meillä jo vuosikymmeniä sitten. Antibioottien hallittu käyttö eläimille on oleellista, kun torjutaan meilläkin kasvussa olevaa antibioottiresistenssiä.
Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut antibioottiresistenssin leviämisen yhdeksi suurimmista globaaleista terveysuhkista. Toisaalta eläinperäisen resistenssin torjuntakeinotkin ovat selkeitä: huolehditaan terveydenhuollosta, tautisuojauksesta ja tautien ehkäisystä ja käytetään antibiootteja vain tarpeeseen eläinlääkärin ohjeiden mukaan. On myös tärkeää pitää huolta teurastushygieniasta ja käsitellä niin eläimiä kuin tuoretta lihaa huolellisesti.
Tutkimus on viime vuosina vahvistanut, että antibioottiresistentit bakteerit voivat siirtyä myös oireettomilta kantajaeläimiltä ihmiselle ja päinvastoin.
Suomessa on seurattu säännöllisesti vuodesta 2002 FINRES-Vet-ohjelmassa eläinten antibioottiresistenssiä, lääkintään tarkoitettujen antibioottien kulutusta ja rehun lisäaineiden käyttöä. EU on kieltänyt muut antibioottiset rehun lisäaineet kuin kokkidiostaatteihin kuuluvat lasalosidin, monensiinin, narasiinin ja salinomysiinin, joilla on tehoa joihinkin bakteereihin. Seurantaa tekevät Evira ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA.
Useimmat Suomessa eläinten terveyden kannalta merkittävimmät bakteerit, joilla on todettu resistenssiä, eivät ole ihmisen terveyden kannalta merkityksellisiä. Näitä ovat esimerkiksi porsailla ripuleita aiheuttavat E. coli -bakteerit. Ne voivat kuitenkin toimia resistenssitekijöiden varastona. Myös kampylobakteerien resistenssitilanne on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta pysynyt kohtalaisen hyvänä.
Lue koko juttu maaliskuun 2018 painetusta Eläin-liitteestä. Tilaajana löydät koko jutun myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
