Suomen oman lypsylehmärodun jalostusta on tehty pitkään ja aktiivisesti. Länsisuomenkarjan geeniaines on loistava, kiitos usean jalostustyötä tehneen sukupolven. Nyt haasteena on lypsävien eläinten lukumäärän kartuttaminen.
Päiväniemen tilalla Vetelissä on ennestään hyviä kokemuksia alkiohuuhteluista. Nyt karjan perinnöllistä edistymistä nopeutetaan osallistumalla Parasta laatua alkioilla -hankkeeseen. Se pyrkii tekemään alkioista arkipäivää yhä useammalla tilalla.
Liharotusonnien käytöstä lypsykarjakäytössä on saatavilla korkealaatuisia indeksitietoja. Pohjoismaiset jalostusarvostelut kertovat, minkä isäsonnin vasikat syntyvät ongelmitta ja kasvavat hyviin teurastuloksiin.
Korpelan tilalla Forssassa on tuotettu maitoa kohta vuoden ajan uudessa, pitkälle automatisoidussa 150 lehmän pihatossa. Uudisrakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitu myös tulevaisuuden tarpeet laajennusmahdollisuuksineen.
Lehmä tunnetaan värikkäästä nimestään. Nimien keksiminen tuottaa päänvaivaa loppuvuodesta, kun kaikki ideat on käytetty, mutta nimeäminen tuo myös iloa.
Härkäpapusäilörehu on varteenotettava vaihtoehto lypsylehmien ruokintaan. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan se maistuu lehmille hyvin ja jopa lisää maitotuotosta.
Sysmäläisellä Lehtosalon luomutilalla myydään ylämaankarjan lihaa. Seurustelu tilalla käyvien asiakkaiden kanssa tuo paljon iloa tilanväelle.
Naudoille on tärkeää päästä makaamaan 12–14 tuntia vuorokaudessa, ja makuuaikaa voidaankin pitää yhtenä lehmän hyvinvoinnin mittarina. Hyvä makuualusta näkyy myös tuotoksessa sekä hyvänä jalka-, sorkka- ja utareterveytenä.
Hestbjergin luomusikatila Tanskassa tuottaa lihaa omalla merkillään. Kuluttajat ovat ihastuneet ulkoilmapossuihin.
Lehmien sosiaalistumisesta hyötyvät kaikki. On tärkeää, ettei nauta pelkää muita nautoja tai ihmistä.
