Siitossonnin hankinta emotilalle on iso päätös, jonka tulokset punnitaan tulevaisuudessa. Prosessi alkaa oman karjan tuntemisesta. Vanhantalon tilalle Rautalammille saapui kesällä uusi sonni, Aron Uniikki.
Hiehoille vai aikuisille emoille? Vasikkamyyjälle, loppukasvattajalle vai jalostajalle? Uudistusemojen hankintaan? Mitä parannettavaa omassa karjassa on?
Rakenne ja luonne ovat siitossonnin valttikortit kaikkialla. Hyväjalkainen sonni jaksaa astua monta kesää. Suorat jalkalinjat, sopivat kulmat sekä suora selkä ovat kestävyyttä ja jälleenmyyntiarvoa.
Rakennearvostelun pisteistä pitäisi pystyä hahmottamaan sonnin olemus sitä näkemättä. Silmää kannattaa kalibroida aina kun mahdollista.
Koska poikiva hieho on emokarjan kallein eläin, niille etsitään sonneja, joilla syntymäpainoindeksi on alle sata ja ennen kaikkea rakenne on sopiva.
Meillä Vanhantalon tilalla on hiehoille Aron Trolli, jonka kevään 17 vasikan keskipaino oli 39 kiloa. Aikuisille emoille syntymäpainoindeksi saa olla yli sadan, mutta edelleen rakenne ratkaisee. Koska olemme vieroitusvasikkatila, katsomme tarkasti myös 200 päivän indeksiä eli kasvua vieroitukseen. Meidän uudella sonnillamme Aron Uniikilla kyseinen luku on 111.
Charolaiskasvattaja Amie Rosenlew Nokian Siurosta muistuttaa, että vasikan syntymäpaino korreloi vahvasti lisäkasvuun.
– Isollakin sp-indeksillä voi saada sonnin, jonka vasikat solahtavat ulos kuin silakat. Rakenne on tärkein.
Loppukasvattajalla fokus on teurasindekseissä, ja uudistusemoille haetaan maitoisuutta sekä kauniisti laskevaa lantiota. Taloudellisuutta on maltillinen koko ja tulevaisuutta rehunkäyttökyky.
Poikakotien siitossonnimyynti tehdään nykyisin netissä, ennätyshintoina yli 10 000 euroa. Rotujen keskihinnat liikkuvat päälle 4 000 eurossa.
Sonnin voi ostaa myös suoraan luotettavilta jalostajilta. – Aina puhdasrotuinen ja aina terveys- ja kantakirjadokumentit mukaan.
Parhaiten sonnin saapuminen menee, kun eläimen ei tarvitse olla yksin kuljetuksessa eikä uudessa karsinassa. Autosta sen on saatava tulla ulos omaa tahtiaan, ei ahdistamalla.
Amie Rosenlew järjestää uusille sulhoille kaveriksi mukavan emon tai kesyn hiehon joko saapumiskarsinaan tai sen aidan taakse ja kuivaheinää evääksi. Saapumiskarsina toimii samalla karanteenitilana.
– Ensimmäisinä päivinä karsinaan ei pidä mennä, vaan kontaktit aidan takaa, tutustutaan pikkuhiljaa. Kun seuraneiti tulee rapsutettavaksi ja syömään jauhoja, sonnikin näkee, ettei vaaraa ole, Rosenlew sanoo.
Sonnin vaihto on edessä joka toinen vuosi, jos sen tyttäriä ei saa eri laumaan. Muuten se voi jatkaa tilalla niin kauan kuin jaksaa. 85 prosenttia sonnikaupasta tehdään nuorsonneilla. Nelivuotias sonni on varteenotettava ostos, koska se voi hoidella heti isomman ryhmän.
Perussääntö on antaa sonnille sen ikäkuukausien verran emoja, maaliskuulaiselle esimerkiksi 14–15. Nuori sonni on helpompi sujauttaa hiehoille kuin aikuisille emoille: ei statusongelmia ja yleensä pienemmät laumat. Sonnin koko on myös suhteutettava emoihin. Kovin pieni vuosikas ei välttämättä yllä astumaan isoja emoja.
– Pitää seurata nuoren sonnin hommia laitumella. Sonnilla täytyy olla testosteronia ottaa oma paikkansa. Vanhat leidit voivat muuten kyykyttää nuorta, sanoo Rosenlew.
Kolmen viikon jälkeen täytyy tarkkailla uusimista. Muutamat ensimmäiset kiimat nuori sonni saattaa hukata, mutta enemmillä on jo reklamaation paikka.
Amie Rosenlewin mukaan myyjällä on ainakin moraalinen vastuu tiineytyksestä. Monet toimijat tekevät kirjallisen sopimuksen aikarajoineen.
Mitä arvokkaampi sonni, sen tärkeämpää on vakuuttaa se. Jos laitumella käy huonosti, vakuutusrahalla pystyy ostamaan tilalle kunnon sonnin.
Vanhemmat sonnit on varminta pitää yksittäiskarsinoissa. Jos on pakko yhdistää, välienselvittelyyn tarvitaan iso laidun. Rosenlewin omat vuosikkaat menevät astutuskauden jälkeen vieroitettujen sonnivasikoiden karsinaan syömään hyvin sulavaa säilörehua. Nuoret kasvavat vielä, mutta vanhalle sonnille se olisi liian tuhtia evästä.
Kahjo emo saa yhden kahjon vasikan, kahjo sonni kokonaisen lauman, ja työturvallisuuskin kärsii tilalla. Siksi sonnien käytöstä seurataan kasvatuksessa tarkoin.
Mikko Peura on kasvattanut Jalasjärvellä Atrian siitossonnikasvattamossa nyt viisi erää siitossonneja. Hän on mukana sonnien elämässä koko talven alkaen niiden ensimmäisestä suuresta elämänmuutoksesta, kun kotitilan tutut hajut ja eläimet vaihtuvat täysin uuteen.
Viikolla 42 kasvattamoon tulee 24 tunnissa täyttösonneineen 300 vieroitettua sonnipoikaa. Niistä 200 tähtää siitokseen ja noin puolet pääsee myyntiin.
– Sonnit kokevat täällä paljon uusia asioita. Joka välissä voi tehdä huomioita luonteesta, Peura kertoo.
Vuoteen mahtuu loiskäsittelyä, merkintöjä, punnituksia, kivestutkimukset sekä rakennearvostelu. Sonnit viedään alkuun käsittelytilaan porukkana, keväämmällä yksin. Tilanteita kokeillaan ja reagointia seurataan.
Peura puhdistaa karsinat aina aamupäivisin, koska sonnit pitävät rutiineista. Laumassa hän ei normaalisti käytä keppiä, vaan ilmoittaa siirtymisen sonneille viheltämällä ja ohjaa sonneja oman kehon liikkeillä viestien olevansa tilanteen pomo.
– Meillä on perusrentoa tekemistä, heitän legendaa pojille ja kerron, mitä tehdään. Oma tyyli eläinten käsittelyyn tuli jo kakarana, hän kertoo.
Huhtikuussa pojat kasvavat teineiksi, jotka alkavat testailla kavereita ja hoitajaakin. Silloin on tärkeää pitää tilanne hallussa.
– Selviä luonnejuttuja on aika vähän. Jos en voi luottaa sonniin, se hylätään.
Amie Rosenlew valitsee 20–25 sonnipojan vuosikerrastaan kahdeksan tai yhdeksän siitossonniehdokasta.
– Sama periaate kuin siitossonnia ostaessa, haen harmoniaa, sopusuhtaisuutta ja fiksua olemusta. Sen jälkeen katson numeroita, poikimaominaisuuksia ja emon maidontuotantoa.
Amie Rosenlew arvostaa karjassaan etenkin käyttöominaisuuksia. Sonninemän näkeminen vahvistaa päätöksentekoa.
– Sonninostajalle meillä esitellään emä, jos se on hengissä, ja kaikki tädit ja serkut.
Laumassa liikutaan paljon, siinä löytyvät Rosenlewin mukaan rikkaruohot ja helmet. Liian kesykään siitossonni ei saa olla.
Energiakorjattu elinpäivätuotos eli KEP-luku kertoo maitotilan kaikkien toimintojen hallinnasta ja tuotanto-osaamisesta. Siihen panostamalla voidaan vähentää tuotannon päästöjä ja parantaa tilan kannattavuutta. Sari ja Marko Sorviston karjan KEP on Suomen parhaimpia.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Kuusamolaisella maitotilalla tehdään meijerituotteita omasta maidosta jo kolmannessa polvessa. Leipäjuustosta aloitettiin, nyt tehdään jogurttia ja pian mahdollisesti myös muuta.
Eläimen vastustuskyvystä eli immuniteetista riippuu, sairastuuko eläin ja paraneeko se itsestään vai hoidon avulla. Hoitajan keskeinen tehtävä on eläimen vastustuskyvyn ylläpito ja tukeminen hyvällä hoidolla, olosuhteilla ja ruokinnalla.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Kun meistä tuli 15 vuotta sitten tilallisia, halusimme tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa ja tarjota laadukkaita raaka-aineita koti- ja ammattikeittiöille paikallisesti. Tavoite on saavutettu, mutta enpä olisi uskonut silloin, että olemme nyt mukana myös energiabisneksessä. En myöskään sitä, että naudanlihasta on pulaa. Maailman murrokset totta tosiaan näkyvät näin ruohonjuuritasollakin! Sain maaliskuussa kunnian osallistua Maa- ja metsätalousministeriön
Keski-Pohjanmaan ammattiopiston opetusnavetalla otetaan talteen lämpöenergiaa maidon esijäähdytyksestä ja lietelannasta sekä tuotetaan sähköä katon aurinkopaneeleilla.
Nautojen sorkkien infrapunakamerakuvausta tehdään Suomessa jonkin verran. Yrittäjä Jonna Kauppinen ottaisi kuvauksen käyttöön omalla tilallaan silloin, jos eteen tulisi koko karjaa koskeva sorkkaongelma.
