Kun toisella on hyvä karjasilmä ja toisella pysyvät työkalut käsissä, se on kelpo lähtökohta yhteisnavetalle. Saman kylän miehet yhdistivät osaamisensa ja toteuttivat visionsa parissa vuodessa.
Omilla kotitiloillaan maataloustöihin kasvaneet Jukka Teppo ja Marko Hautamäki perustivat Harjulan Maito Oy:n vuonna 2020. Kauhavalta, Kortesjärven Rintalan kylästä kotoisin olevat miehet työskentelevät sekä yhteisnavetassa että pyörittävät omiakin maatilojaan.
– Yhteisnavetta tasaa yritysriskiä, kun vastuu on leveämmillä hartioilla, Hautamäki perustelee.
Modernin robottipihaton perustaminen oli hyppy tyhjyyteen, sillä kokemusta heillä oli parsinavetasta ja vanhasta pihatosta.
Kevättalvella 2019 ajatus yhteisnavetasta alkoi siirtyä puheisiin ja lopulta sanoista tekoihin.
– Sain hullun idean, kun lypsin lehmiä parsinavetassa, että mitä jos perustaisi yhteisnavetan vaikka Markon kanssa. Isä soitti Markolle ja esitteli idean, Teppo muistaa.
Agrologiksi opiskellut Marko Hautamäki vakuuttui hankkeesta. Hän kuunteli myös vanhempiensa mielipiteitä. Valion kehityspäällikkö Olavi Koskimäki oli mukana, kun yhteisnavettaa alettiin suunnitella.
– Kävimme karkeasti läpi yhteisnavetan periaatteita ja yleisluontoisesti millaisia ratkaisuja ja navettoja on olemassa, Teppo sanoo.
Tutustumiskäynneilläkin Koskimäki oli mukana.
– Kävimme tutustumassa yhteisnavettoihin muun muassa Reisjärvellä. Kohteita piti hakea vähän kauempaa, Pohjois-Pohjanmaalta. Etelä-Pohjanmaalla ei kovin montaa yhteisnavettaa ole, Hautamäki toteaa.
Suunnittelijaksi valikoitui 4dBarn, jolla lähtökohtana oli sellainen rakennus, joka täyttää parhaiten juuri tämän maitotilan tarpeet.
– Saatiin lähteä puhtaalta pöydältä. Kävimme monissa avoimissa ovissa ja pääsimme tuttujen ihmisten robottinavettoihin askareillekin, Teppo kertoo.
He miettivät tuotantotiloja ensisijaisesti käytännöllisyyden kautta.
– Päädyimme ulkovuorauksessa peltiin, joka vaatii puuta vähemmän huoltoa, Hautamäki sanoo.
Harjulan Maidon lehmät syövät aperehua, jossa on säilörehua, viljaseosta ja rypsiä. Ruokintapöydällä kulkevan rehutuupparin humina aktivoi lehmiä tulemaan syömään.
Asiat etenivät vauhdilla
Kevättalvella 2019 monta asiaa meni eteenpäin samalla kertaa.
– Edellytys oli, että Hautamäet purkavat maatalousyhtymän ja tekevät lopullisen sukupolvenvaihdoksen. Meillä taas isä ei vielä ole eläkeiässä, joten ostin tilan ja isä jäi minulle palkkatöihin, Teppo selostaa.
– Otimme ProAgriaan yhteyttä ja rupesimme suunnittelemaan sukupolvenvaihdosta ja tilakauppoja. Osakeyhtiön perustamisessa ProAgria on ollut mukana hatarista ensiaskelista. Neuvottelut pankin kanssa sujuivat hyvin, hankkeeseemme suhtauduttiin positiivisesti, Hautamäki kertaa vaiheita.
Navetan paikka oli valittu Tepon tilan mailta. Rakentaminen alkoi ennen joulua 2020. Ensin tehtiin tie.
– Kuokka lyötiin maahan pääsiäisenä 2021. Kuorittiin pintoja ja tehtiin lietesäiliö, Hautamäki sanoo.
Rakennuttajien kilpailuttaminen kuului tukiehtoihin.
– Kilpailutus on tärkeää. Meillä koko hanke, navetta, maansiirtotyöt, tiet, infra, sähköliittymät ja kaikki muu maksoi 1,95 miljoonaa euroa, Hautamäki laskee.
Kuusirivisen pihaton mitat ovat 66 x 32 metriä. Sisällä on ruokintapöydät. Lanta menee ritilän läpi kuiluun.
– Tämä lietesysteemi on kalliimpi, mutta vaivattomampi. Itä-Suomessa kävimme yhdellä tilalla, jossa oli tällainen.
Perusajatus on, että navetassa on puhtaat ja likaiset linjat.
– Kenkien pesun jälkeen siirrytään puhtaalle linjalle. Saappaat jätetään maton päälle ja sukkasillaan saa tulla toimistoon. Tämä lisää työhyvinvointia, Teppo sanoo.
Navetassa on isot ikkuna-aukot, mikä säästää kesällä sähkövalojen käyttöä. Led-valot toimivat automatiikalla.
– Automatiikkaa on paljon. Verhot toimivat sääaseman mukaan. Niissä on sadetunnistin: jos sataa, verho nousee sen verran, ettei sada ruokintapöydälle, Hautamäki selostaa.
– Paskaliippari vie lantaa pois. Rehutuuppari pukkaa rehua lähemmäs – tarkoitus on, että se siirtää tuoretta rehua lähemmäs ja houkuttelee lehmiä, ruuvista kuuluu omanlainen humina, joka aktivoi lehmiä. Lehmä haluaisi aina syödä ne parhaimmat suupalat, Teppo kuvailee.
Lehmät käyvät suihkussa. Järjestelmässä on hyödynnetty vanhan kasvinsuojeluruiskun suuttimia.
Lehmät tottuivat nopeasti
120 lehmän navetan rakentaminen ja lypsyrobottien toimittajat kilpailutettiin.
– Tilasimme lypsyrobotit DeLavalilta, jonka myyntiedustaja Sillanpään Keijo antoi näkemyksensä, millainen navettarakennuksen pitäisi olla. Rakennusliike Poukkulalla oli pitkä historia robottipihattojen rakentamisesta, Hautamäki kertoo.
Itse he tekivät maanrakennustöitä, purkivat kuormia ja pitivät yllä siisteyttä rakennustyömaalla, mutta varsinaisen rakentamisen tekivät ulkopuoliset. Osa eläimistä tuli olemassa olevista navetoista, osa ostettiin.
– Suurin osa lehmistä tuli vanhoista navetoista. Ostimme valmiiksi suoraan laitumelle 10–15 tiineenä olevaa hiehoa ja yhden parsinavettakarjan, Teppo sanoo.
– Markon vanhan pihaton ruokintakioskista lehmät saivat nappulaa korvatunnisteen perusteella, niin moni lehmä tulkitsi robotin kioskiksi. Jos parsinavettalehmä meni jonottamaan, pihattolehmä saattoi vähän kiirehtiä.
Teppo ja Hautamäki joutuivat perehtymään robottilypsyyn ja moderniin tekniikkaan alusta asti.
– Lehmillä meni totutellessa 2–3 viikkoa ja meillä Jukan kanssa kolme kuukautta, Hautamäki paljastaa.
– Ei jaksanut sisäistää kaikkea sitä tietomäärää, mitä laitetoimittajat lähettivät, Teppo puolustelee.
Marko Hautamäki ja Jukka Teppo käyvät tilan asioita läpi viikkopalavereissa. Miehet vitsailevat, että erimielisyydet ratkotaan pohjalaiseen tapaan painimalla. Toimiston seinällä on kuvasuurennos I.K. Inhan kuvasta Mustialan maanviljelysopiston pellolta vuonna 1899.
Sähköinen asiointi plussaa
Korona-aika teki sen, että kaikki palaverit järjestettiin etäyhteyksillä. Hakemusten lähettäminen sähköisesti kuitenkin nopeutti työtä.
– Se helpotti, kun sai kerätä kaikki liitteet sähköpostiin eikä tarvinnut lähteä viemään niitä mihinkään. Oli mukava asioida etänä: meni 10 minuuttia, kun kaikki paperit olivat Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa, Teppo kuvailee.
Investointituen ajoituksessa sattui onnenkantamoinen, kun Teppo muissa asioissa soitti maaliskuussa 2021 ELY-keskukseen ja tuli maininneeksi suunnitelman uuden yhteisnavetan rakentamisesta, johon he aikoivat hakea tukia syksyllä.
– ELY-keskuksen asiantuntija kysyi tarkemmin suunnitelmistamme ja sanoi, että tukihakemus ehtisi maaliskuun hakuun. ProAgrialla pantiin töpinäksi ja saimme jätettyä hakemuksen maaliskuussa. Huhtikuussa uutisoitiin, että maaliskuussa haetut investointihakemukset pääsevät sopimustuotantomäärien piiriin. Meillä oli siis pikkuisen tuuriakin matkassa, Teppo hämmästelee.
Yhteisnavetalta on linnuntietä kolme kilometriä Hautamäen tilalle, jossa pikkuvasikat kasvatetaan. Suunnitteilla on oikotie metsän läpi.
Viikkopalaveri pidetään
Sekä Teppo että Hautamäki saavat käyttää vahvuuksiaan yhteisessä yrityksessä.
– Jukalla on parempi karjasilmä ja hän hoitaa keinosiemennykset. Minulla pysyvät työkalut käsissä ja hoidan eläinten ruokinnan. Talouspuolella vastuu jakautuu tasaisesti, Hautamäki luonnehtii.
Kun heidän omien tilojensa kirjanpito on eri tilitoimistoissa, he pystyvät hyödyntämään kahden eri tilitoimiston näkemykset. Yhteisyritys vaatii jatkuvaa keskinäistäkin kommunikointia.
– Käymme viikkopalaverissa läpi muun muassa tilauksia, mitä tavaraa pitää tilata ja miten kilpailutetaan hankinnat. Kilpailutus on tärkeä asia, Hautamäki tietää.
Heillä on käytössä ProAgrian ruokintalaskuri.
– Ruokintasuunnitelmia tekevät sekä ProAgria että A-Rehu. Suunnitelmaa on hyvä noudattaa, ettei syötetä liian vähän tai liikaa. Maitotilan pitää saada hyvälaatuista säilörehua, johon pohjataan sisäruokintakausi. Jos se menee pieleen, sitä ei korvata millään, Teppo toteaa.
Lypsäviä on 112 ja kaikkiaan navetassa on 140 eläintä. Kustannukset ovat paikoin nousseet paljon, mutta vaihtelu on suurta.
– Maidontuotantoa on pystytty kehittämään, ja Valio pystyi nostamaan maidon perushintaa, Teppo sanoo.
Rehu tulee tilalle A-Rehulta.
– Lehmät syövät viljaseosta ja rypsiä. Rehu puhalletaan pönttöihin ja sieltä apevaunuun. Lisäksi on houkutusrehu lypsyrobotille, Teppo luettelee.
– Viljaa menee noin 600 kiloa päivässä, 219 000 kiloa vuodessa. Rypsiä menee 76 tonnia vuodessa. Käytämme eri viljoja, mutta jos on enemmän kauraa kuin ohraa, likat ihimettelöö. Ruuan pitää olla aina samanlaista.
Navetassa on suihkutusjärjestelmä.
– Lehmät saavat käydä suihkussa. Oikeastaan se on vesisumu, sillä vanhasta kasvinsuojeluruiskusta saatiin hienot suuttimet. Suihkupisteitä on kolmessa paikassa. Veden kulutus on aika pieni ja suihkutusvesi tulee porakaivosta, Hautamäki kertoo.
Navetta työllistää yrittäjien itsensä lisäksi 2–3 päivänä viikossa yhden agrologiopiskelijan.
– Lisäksi vanhempani hoitavat pikkuvasikoita ja Jukan veli ajaa lietettä toiminimensä kautta.
Harjulan Maidon kuusirivisessä pihatossa on 140 eläintä, joista 112 lypsävää. Lypsyrobotteja on kaksi.
Vasikka peräkontissa
Tepon ja Hautamäen tilojen välillä on matkaa linnuntietä kolme kilometriä.
– Tien kautta matkaa on 7,5 kilometriä. Ajatuksena on tehdä oikotie metsän läpi. Metsäautotiestä hyötyisivät myös muut maanomistajat, Teppo suunnittelee.
Kun lehmä on poikinut, vasikka kuljetetaan Hautamäen tilalle, jossa vasikat kasvatetaan hiehoiksi.
– Pikitiellä on hyvä näky, kun kerran kuussa eläimiä kuskataan kärryllä ja talviaikaan Nissan Almeran peräloosterissa. Pikkuvasikalle on hyvä, kun on lämmin tila eikä se loukkaa itseään. Jos isolla karjankuljetuskärryllä kuljettaa vasikoita, niille tulee liian kylmä, Hautamäki perustelee ja lisää hymyillen:
– Almerassa on lisäksi lasiperä, niin vasikka näkee takalasista pihalle.
Harjulan Maito Oy
KAUHAVA (KORTESJÄRVI)● Omistajat: Jukka Teppo, 25 ja Marko Hautamäki, 40.
● Perustettu: 2020.
● Eläimiä: 140, joista lypsäviä 112.
● Keskituotos: 10 500 kg.
● Viljelyssä: 140 ha, josta nurmea 120 ha, loput raiviota.
