Karja-aarre kotiutui koulutilalle

Lottovoitto. Siltä toimialapäällikkö Jarmo Saariniemestä tuntui, kun kolmas ja viimeinen täys­perä­vaunullinen eläin­kuljetus­rekka kaartoi Lappian Ammatti­opiston Louen maatalous­keskuksen pihaan elokuussa 2022.

Eläinkuljetusrekan kyydissä saapui Tervolaan arvokuljetus Pelson vankilasta. Elävä geenipankki, kaikkiaan 120 lapin­lehmää ja yhteensä 350 suomen- ja kainuunharmaslammasta, saatiin kunnialla perille. Keväällä 2023 lapinlehmien määrä oli 150, joista lypsäviä oli 65.

– Geenipankin ylläpitäminen on tehtävä, jota arvostamme paljon, Saariniemi kertoo.

Pohjoissuomenkarjan eli lapinlehmän geeniperimästä ryhdyttiin pitämään huolta Pelson vankilatilalla 1980-luvulla. Alussa lapinlehmiä oli vain 30. Lapin sota ja karjatalouden pyrkimys mahdollisimman suureen maitomäärään olivat tuhonneet rodun lähes kokonaan.

Sukupuutolta vältyttiin, mutta rotu on yhä uhanalainen. Viime vuonna Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa pohjois­suomenkarjan lypsylehmiä oli yhteensä noin 300. Faban 2023 tietojen mukaan lapinlehmiä on koko maassa noin 900. Vuoden 2021 tietojen mukaan vasikoita, sonneja ja hiehoja oli yhteensä 1 367.

Louen koulutilan ohella vastuun suomenkarjan elävistä geenipankeista kantavat koulutilat Ahlman Tampereella ja Seppälä Kajaanissa. Lisäksi suomenkarjan geeniainesta säilytetään pakastamalla sukusoluja ja alkioita. Eläingeenivarojen säilytysohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus.

Koulutiloille geenipankkitoiminnasta on hyötyä opetuksessa.

– Opiskelijat pääsevät hoitamaan niin ominaisuuksiltaan kuin luonteeltaankin valtavirrasta poikkeavaa karjaa. Lapinlehmien tulon jälkeen meille on haettu enemmän opiskelemaan. Lammaspuolella vastaavan kokoista toimintaa ei muualla olekaan.

Peruskorjausta ja uutta

Siirtoon valmistauduttiin peruskorjaamalla pihatto ja rakentamalla uusi lampola. Lehmät ja lampaat kuuluvat maa- ja metsä­talousministeriön ylläpitämään geeni­varaohjelmaan, joten valtio kattaa niistä koituvat investoinnit ja kustannukset.

Kymmenen vuotta vanhan pihaton sisus parsineen ja laitteineen uusittiin kokonaan. Lampolaan suunniteltiin ritilä­lattiaa, mutta päädyttiin perinteiseen pehku­kuivatukseen.

– Saimme kahdelta eläinlääkäriltä tietoa, että Norjassa lampailla on ritiläalustalla enemmän keuhkotulehduksia, Saari­niemi sanoo.

Lampaissa tavoitteena on lisätä kainuunharmasta, joka on uhanalainen. Suomenlampaan varjeltavin ominaisuus on rodun poikkeuksellinen hedelmällisyys. Suomenlammasuuhi synnyttää kerrallaan 4–5 karitsaa ja voi karitsoida mihin vuoden­aikaan tahansa.

Pelsossa lehmät lypsettiin lypsyasemalla. Louella lypsäjä on Lelyn A5-robotti. Koppi on Jersey Box, joka sopii pienemmille lehmille, joiden utareet ovat matalalla.

– Lehmät oppivat nopeasti, että kukaan ei hae niitä lypsylle. Joitakin lehmiä piti alussa tuuppia robotille. Muutama jonotti liiankin innokkaasti robotin tarjoamien herkkunappuloiden perään, maatalous­ohjaaja Iida Saari kertoo.

Lehmät pääsevät älyportin läpi jaloittelupihalle. Kesällä lehmille ja lampaille aidattiin laidunta yhteensä noin 45 hehtaaria. Lehmät tulevat itse sisälle ja menevät robotille.

Alkuperäisrotu on ruokaturvaa

Maatalousohjaajat Marita Kurkinen ja Iida Saari vastaavat koulutilan navetasta ja ohjaavat myös opiskelijoita. Kolmas maatalousohjaaja Pipsa Pallari on puolet työajastaan lampolassa. Navetalla ja lampolassa harjoittelee läpi vuoden ainakin yksi opiskelija.

Kurkinen teki oman työharjoittelunsa eläintenhoitajaksi opiskellessaan vuonna 2015 Pelsossa. Lapinlehmän olemus ja luonne veivät hänen sydämensä saman tien.

– Lapinlehmät ovat niin kauniita ja omanlaisiaan. Ne ovat uteliaita ja vikkeliä ja tarkkailevat valppaana ympäristöään. Kun holstein sairastaa, sen elämäntahto hiipuu nopeasti. Lapinlehmä ei vähällä luovuta, sen elämänliekki on vahva.

Koulutilalla on kaikenvärisiä lapinlehmiä: valkoisia mustilla korvilla, silmillä ja turvalla, kokonaan valkoisia, liki mustia ja yksilöitä, joiden kyljet ovat mustat tai tummat ja selkä ja maha valkoiset. Vaikka pienistä lehmistä puhutaan, yksilöiden kokoerot ovat huomattavat.

Kurkiselle terveiden ja sitkeiden alkuperäisrotujen säilyttäminen ja lisääminen on osa ruokaturvaa ja monimuotoisuutta. Maitomäärissä ei kannata tavoitella valtarotuja edes unissaan.

– Meillä keskilypsy on 17,9 litraa. Parhaimmat lypsävät tuotosvaiheessa 30 litraa vuorokaudessa, hän kertoo.

Tietoa ruokinnasta on saatu Pelsosta ja tiloilta, joilla on kokemusta lapinlehmistä.

– Ruokintasuunnitelmat tehdään valta­rotujen mukaan. Niitä noudattamalla lapinlehmät alkavat lihoa. Täälläkin se on jo nähty, Kurkinen kertoo.

Jalostus säilyttää sukulinjat

Jalostuksessa tavoitellaan yhdeksää emälinjaa. Karjassa on omia sonneja, ja lisäksi käytetään Faban siementä. Hiehot astutetaan, ja lehmistä astutetaan omilla sonneilla vain ne, jotka eivät ole tiinehtyneet.

– Jalostuksessa keskeistä on säilyttää monipuolinen sukulinja. Siksi myös vähemmän lypsäviä linjoja säilytetään. Vasikka on vähemmän lypsävillä tärkein tuotos, Kurkinen kertoo.

Lapinlehmän vasikat painavat syntyessään 25–37 kiloa.

– Sonneista säilytetään harvinaiset sukulinjat. Muut lähtevät kolmen kuukauden ikäisinä JJ-lihalle Iihin, missä ne kasvatetaan 2–3-vuotiaiksi, Saariniemi kertoo.

Koulutilalta lähtee maitoa 1 000–1 200 litraa joka toinen päivä Valiolle. Auton tankissa lapinlehmien maito sekoittuu muiden tilojen maitoon. Koulukeskuksessa toimiva jäätelötehdas Artic Ice Cream Factory noutaa maidon suoraan navetalta, ja yritys tekee kaiken jäätelönsä lapinlehmän maidosta.

Naudat ja lampaat teurastetaan alle 30 kilometrin päässä Vainion teurastamolla Muurolassa. Koulukeskuksessa toimiva lihajalostamo Meän Liha toimittaa jatko­jalostetun lihan ammattiopiston keittiöön.

– Olemme naudan ja lampaan lihan suhteen omavaraisia. Opiskelijat näkevät täällä ketjun navetasta lautaselle, Saari­niemi sanoo.

Kesällä koulukeskuksessa avattiin taimi- ja lähiruokamyymälä. Matkailua ajatellen paikka on hyvin tavoitettavissa. Vajaan kilometrin päässä on nelostie, jota pitkin kulkee 2,5 miljoonaa autoa vuodessa.