Lajeille tyypillistä elämää

Tiirinkosken tilalla naudat ja lampaat elävät mahdollisimman luonnonmukaisesti. Tavoitteena on lajityypillinen elämäntapa.

Kun ajetaan Hämeenlinnan taajama-alueelta Härkätietä pitkin puolitoista kilometriä, ollaan pian Tiirinkosken tilan risteyksessä. Pihaan tullessa aitauksessa töllistelee ja märehtii pitkäsarvisia, paksukarvaisia nautoja ja omassa aitauksessaan pörröisiä lampaita.

Luontoa mukaillen

Tiirinkosken tilaa pitävät Nina Toivonen ja hänen miehensä Mikko. He tulivat tilan yrittäjiksi 15 vuotta sitten. Siihen asti tilalla viljeltiin viljaa ja aikoinaan oli myös lypsykarjaa. Tila on ollut suvun hallussa sata vuotta, ja yrittäjinä on nyt kolmas sukupolvi. Ninan ja Mikon myötä moni asia muuttui.

– Otettiin eläimet ja kauppa. Ensin vähän lampaita ja sitten nautoja muutaman vuoden päästä. Kauppa on ollut vuodesta 2014 ja kahvila vuoden 2015 juhannuksesta, Nina Toivonen kertoo.

Pihapiirissä on asuintalon lisäksi siis kauppa ja tunnelmallinen kahvila, lampola, navetta, majoitustiloja ja tuotantorakennuksia. Tilalta myydään naudanlihaa, härkäpapua ja kaurahiutaleita. Kaupassa myydään tilalla tuotettuja villoja, lankoja ja taljoja sekä villoista kudottuja tuotteita. Lisäksi kaupassa on myynnissä sisustustavaroita ja vaatteita.

Tilaa on kehitetty monin tavoin ja panostettu asioihin, jotka ovat tuntuneet omilta.

– Otettiin alkuperäisrotuja kuten kanoja, Ahvenanmaan saaristolampaita ja ylämaankarjaa. Saaristolammas on suomalainen alkuperäisrotu, naudat taas tulevat Skotlannin ylämailta. Halutaan tuottaa pienimuotoisesti ja mukavasti, että kaikilla on tilaa, Toivonen sanoo.

Ylämaankarjaa on 80 eläintä mukaan lukien vasikat, uuhia on 90, pässejä neljä linjaa. Se on suhteellisen iso määrä eläimiä. Mitä pienimuotoisuus tässä tarkoittaa?

– Naudat viedään teuraaksi vasta 2−3 vuotiai­na, joten kierto on melko hidasta normaaliin tuotantoon nähden. Lampaista meillä on monta linjaa, jotka haluamme pitää olemassa. Lihan tuotanto on siis pientä eikä se ole pääasia.

Kaunistaljaiset lampaat

Lampaissa roduiksi valikoituivat Ahvenanmaan saaristolampaat ja Gotlannin turkislampaat osin esteettisistä syistä.

– Ahvenanmaan lammasrotuun ihastuin, koska sillä on kaunis talja, ja siihen ajatukseen, että voi säilyttää rotua tuleville sukupolville. Se on alkuperäinen ja pystyy elämään luonnossa. Tykkään, että eläin saa olla sellaisessa olomuodossa, kun on – aina ulkona. Sinne se on luotu, Toivonen perustelee.

Kesäisin lampaat laiduntavat metsässä ja laitumella, mutta talvisin ne ovat sisällä. Gotlannin turkislampailla on Toivosen mukaan myös kaunis talja, ja rotua saa myös jalostaa.

Eläinten hyvinvointiin panostetaan Tiirinkoskella melko luonnonmukaisin keinoin.

– Pyritään pitämään eläinmäärät pieninä ja eläimiä pidetään isolla alueella laiduntamassa. Aika hyvin kaikki yksilöt tiedetään, Toivonen sanoo.

Tilalla on töissä myös eläintenhoitaja, joka ruokkii eläimet ja huolehtii muistakin tarpeista kuten aitauksista. Yhteensä tila työllistää kymmenkunta henkilöä kahvilassa, kaupassa ja maatilan puolella.

Irtoilevat korvamerkit

Lampaat ruokitaan säilörehulla, mutta karitsointiaikana ne saavat viljaa ja härkä­papua. Nautoja ei ruokita ollenkaan viljalla tai millään teollisella rehulla. Naudat saavat kesäisin heinää ja talvisin säilö­rehua. Karja laiduntaa pääosin monen hehtaarin LUMO-alueella. Nurmi tulee omilta pelloilta.

– Allergisille lapsille lihaa hakevat kysyvät, että eihän eläin ole syönyt missään vaiheessa viljaa, Toivonen sanoo.

Peltoalaa on lisätty vuokraamalla. Tilan käytössä olevat pellot ovat hyvää peltomaata, eikä niitä ole tarvinnut kunnostaa.

Myöskään tuotannossa ei ole liiemmin ollut haasteita tavallisten säiden vaihteluiden lisäksi. Ylämaankarjan korvamerkeistä on tullut päänvaivaa, koska eläimet ovat luonnossa ja osaavat rapsuttaa ne irti korvistaan.

Susia häätämässä

Tiirinkosken tilalla käytetään laumanvartijakoiria, jotka ovat maremmano abruzze -rotuisia ja noin 7-vuotiaita. Paimenkoiria käytetään pääasiassa lampaiden paimennuksessa ja eläinten käsittelyssä. Tiirinkosken tilan takana on varsin isot metsät. Kokemukset koirista ovat innostavia.

– Niistä on tosi hyviä kokemuksia. Muutaman kerran on ollut susihavainto, joista riistapiiri on tiedottanut. Koira on lähtenyt sähköaidasta läpi ja toinen jäänyt vahtimaan laumaa. Lähtenyt koira on ajanut uhan pois. Susilaumalle koira ei mitään mahda, mutta noin pystyy ennakoimaan ja reagoimaan, ettei tule vahinkoja. Ollaan tosi tyytyväisiä, Toivonen sanoo.

Tiirinkosken koirat olivat myös mukana WWF:n laumanvartijatutkimuksessa, jossa selviteltiin käytöstapoja rodulla. Haasteita koirilla on ollut vain pentuaikana.

– Toinen koirista oli niin vilkas, että se ei meinannut pysyä aidoissa ja sillä on kova vahtivietti. Pentuaikana ne piti myös totuttaa ihmisiin, koska tilan toiminta perustuu siihen, että asiakkaita on paljon. Nyt ne ovatkin tottuneet siihen, että täytyy tulla toimeen ihmisten kanssa.

 

Härkäpavun pioneerit

Tiirinkosken tilalla oltiin ajan hermolla 15 vuotta sitten, kun pariskunta alkoi viljellä härkäpapua ensimmäisten joukossa Suomessa. Ennen muinoin laji oli hyvinkin suosittu ja tavallinen, mutta välissä oli vuosisatoja, jolloin härkäpapua ei juurikaan Suomessa viljelty.

– Härkäpapu saatiin tuotteistettua ja sitä myydään kahvilalla. Kahvilassa on alusta asti pyritty käyttämään tilan tuotteita. Suosikkituotteiksi muodostuneet vohvelit tehdään reseptillä, joka sisältää tilan papua.

Lisäksi myynnissä on härkäpavusta tehtyjä jauhoja ja rouhetta, ja papua on myös vitriinin tuotteissa.

– Se on se juttu, että pystytään erottautumaan muista. Muuten olisi samanlaista kuin joka paikassa muualla.

Hyvän mielen paikka

Kahvila on tunnelmallinen, vanhaan navettaan tehty tila, jossa on myös terassi. Pihapiirissä näkyy ylämaankarjaa ja lampaita.

– Me yritetään, että pystyttäisiin tuomaan elämys ihmiselle. Kaikkea sattuu ja tapahtuu maailmalla, mutta kun meille tulee, tulisi hyvä fiilis ja tulija saisi rauhallisen olon itselleen. Pyritään siihen, että henkilökunta olisi positiivista ja ystävällistä, että pystyttäisiin palvelemaan asiakkaat hyväntuulisiksi.

Tilalla käy ihmisiä, joilla suhde luontoon, eläimiin tai vaikkapa traktoreihin on etäinen. Paikalle tulee väkeä kauempaakin.

Tilaa kehitetään tarpeen mukaan. Sinne on remontoitu kaksi majoitustilaa, joissa toisessa on kaksi makuuhuonetta ja toisessa kolme, joten paikan päällä voi tätä nykyä myös yöpyä.

– Asiakkaat ovat kysyneet, onko teillä kahvilaa, saako teiltä pillimehua. Laitettiin sitten kahvila. He kysyivät, voiko jäädä yöpymään, onko juhlatiloja. Kunnostimme pari rakennusta niihin. Kysyntä on hyvä peruste remontoida ja pitää yllä rakennuksia, jotka tilalla ovat jo ennestään olleet, Toivonen sanoo.

Tilaa kehitetään myös kekseliäisyyden mukaan:

– Varmaan pitäisi miettiä palveluita, joita pystyttäisiin tuottamaan. Kun vain keksii lisää, mitä pystyy tekemään tässä miljöössä.

Kesäisin on kesäkauppa ja joulun aikaan joulumyymälä. Uutena pihapiirissä on vanhaan tyyliin rakennettu lampola sekä ulko­ilmapaviljonki, kun korona-aikaan piti levittäytyä turvaväleihin.

– Siellä alettiin tehdä burgereita omasta lihasta savustimessa ja hiiligrillissä. Burgerit ovat olleet suosittuja ja on saatu kivaa palautetta.

 

Huoli rodusta

Tila on osana Ainutlaatuinen ahvenanmaanlammas -osuuskuntaa, joka tuottaa Myrskyluodon villaa. Mukana on viisi tuottajaa. Osuuskunta syntyi huolesta alku­peräisrodun säilymisestä ja lankabuumista. Yhtenä pontimena toimi joitakin vuosia sitten löytynyt Ravattulan muinaispuku, josta pystyttiin jäljittämään, että se on nimenomaan saaristo­lampaan villaa.

– Osuuskunta on tuonut mukanaan ystäviä, ja ihmiset ovat tuoneet yhdessä tekemisen voimaa. On hienoa, miten hyvin ihmiset ovat ottaneet vastaan langat, joita on tuotettu. Osuuskunta on perustettu alkuperäisrotua säilyttämään. Yhdessä pystytään saamaan tällaisia asioita aikaan.

Tiirinkosken tilan yrittäjillä on monta rautaa tulessa. Kustannusten kasvu näkyy lähinnä kaupan puolella.

– Ihmiset eivät kuluta sillä tasolla kuin on kulutettu kaksi vuotta sitten. Kävijöitä riittää kivasti, mutta ihmiset ovat tosi harkitsevia, mitä ostavat. Enää ei osteta hetken mielijohteesta, kun ei sitä rahaa samalla tavalla ole.

Pariskunta huolehtii omasta työhyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.

– Lomaillaan vapaa-aikaisin, rentoudutaan maalaismiljöössä.