Suomalaisten maitotilojen tuotosluvut ovat hyviä, mutta haasteena on työn ja pääoman heikko tuottavuus, Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Henna Mero sanoo.
Euroopan Maidontuottajien (EDF) talousvertailussa Suomen ryhmän tuotantokustannusten taso on muita maita korkeampi. Suomalaistiloilla on paljon pääomaa kiinni koneissa ja rakennuksissa, sen sijaan juoksevat kulut eivät ole kovin paljon muita maita korkeammat.
Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Henna Mero toteaa, että sidotun pääoman heikko tuotto syö kannattavuutta. Lisäksi maitokiloa kohti käytetään paljon niin omaa kuin palkkatyötä sekä urakointia ja konetyötä.
Mero muistuttaa, että tilanne ei ole luonnonvakio. Suomessa on paljon myös hyvin kannattavia tiloja.
– Ensin pitää tietää missä mennään, jotta taloutta voi parantaa. Olennaisia asioita ovat budjetointi ja kassan hallinta, jolloin voi ajoittaa hankinnat edullisiin hetkiin, hän tiivistää.
Mero arvioi, että monella tilalla navettatyön tuottavuutta on mahdollista nostaa ja pellon käyttöä optimoida: kaikilta lohkoilta ei esimerkiksi aina ole järkevää ottaa rehua. Säilörehun korkea laatu kannattaa hyödyntää ja vähentää siten väkirehun tarvetta ja kustannuksia.
– Osa tiloista tekee jo neljä säilörehusatoa ja lantraa sitä oljella tai kokoviljasäilörehulla. Se on uudenlaista ajattelua, Mero konkretisoi.
Maitoyrittäjät ry on perustettu vuonna 2013, ja se keskittyy kehittämään jäsentensä yrittäjyys- ja johtamisosaamista. Yhdistyksen jäseninä on noin 340 maitotilaa ja 50 kannattajajäsentä. Mero kuvailee jäsenkunnan koostuvan tiloista, jotka haluavat kehittää toimintaansa.
– Se ei tarkoita pelkästään tilakoon kasvattamista; meidän jäseninä on kaiken kokoisia maitotiloja, hän huomauttaa.
Yhdistys järjestää erilaisia seminaareja, tilavierailuja ja kursseja. Mahdollisuus verkostoitua ja keskustella muiden kanssa on yrittäjille tärkeä syy olla mukana toiminnassa.
– Jäsenet kertovat saavansa kollegoilta joka vuosi jonkin käytännön vinkin, jonka ansiosta yhdistyksen jäsenmaksu maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, Mero mainitsee.
Hän on luotsannut Maitoyrittäjät ry:tä vuodesta 2017 lähtien. Nykyiseen työhönsä Mero siirtyi ProAgria Keskusten Liiton johtamispalveluiden johtavan asiantuntijan tehtävästä. Työ neuvontajärjestössä oli mielenkiintoista ja vaihtelevaa, mutta loppuvaiheessa jo melko kaukana asiakkaista eli maatilayrittäjistä.
– Siirtyminen isosta organisaatiosta pieneen yhdistykseen oli hyppy tuntemattomaan, mutta jo työhaastattelussa vaikutuin maitoyrittäjistä: arvostan heidän moniosaamistaan ja kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia. Se tuo intoa työhön ja sen kehittämiseen.
Tärkeä osa tämän päivän yrittäjyyttä on vastuullisuus. Maitoyrittäjät tekee työtä asian eteen osallistumalla Tulevaisuuden Maatila -hankkeeseen, jossa kehitetään maitotiloille soveltuvaa vastuullisuusraportoinnin mallia. Hankkeessa on mukana myös pankkeja ja Valio Oy, jolla on paljon dataa omien sopimustilojensa tuotannosta.
– Tarkoitus on koota kaikki maitotilan vastuullisuuteen liittyvät asiat yhteen raportiksi, jonka avulla yrittäjä pääsee itse kertomaan oman tilan toiminnasta ulospäin. Vastuullisuus ei ole irrallinen asia vaan jokapäiväisiä tekoja, joita tilalla muutenkin tehdään, Mero korostaa.
Hän huomauttaa, että vastuullisuuden todentamista tarvitaan, koska esimerkiksi pankit edellyttävät nykyään tietoa siitä rahoituspäätöksiä tehdessään.
– Myös työnantajaimagon kannalta vastuullisuus on tärkeää.
Maitoyrittäjien toiminnanjohtaja ei itse ole maatilalta lähtöisin. Forssassa varttunut hevostyttö tiesi kuitenkin jo nuorena, että haluaa ammatin, joka liittyy jotenkin eläimiin ja maaseutuun.
– Minulla on aina ollut sellainen olo, että olen kaupunkiin syntynyt maalainen. Minulla oli onnekseni oma hevonen läheisellä maatilalla, jossa hoidimme sitä oman perheen voimin, Mero kertoo.
Lukiossa kohdalle osui "fiksu opo", jonka opastuksella hän päätyi opiskelemaan kotieläinten ravitsemustiedettä maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon. Valmistumisen jälkeen Mero lähti maitotilojen neuvojaksi Etelä-Karjalaan ja Etelä-Savoon, ja sieltä löytyi myös aviopuoliso Kalle Varesmaa, joka on ammatiltaan eläinlääkäri.
Nykyään Mero perheineen asuu Jyväskylässä, johon he asettuivat lasten syntymän myötä. Vanhempien lisäksi perheeseen kuuluvat kouluikäiset tyttäret Kerttu ja Martta sekä Riesu-koira. Perheenjäseniin voi lukea myös Keiju-hevosen, joka asustaa Laukaassa erään maatilan tallissa. Ratsastaminen on äidin ja tyttärien yhteinen harrastus.
Mero haaveilee maallemuutosta, mutta lasten koulunkäynnin, kaverien ja harrastusten takia se ei ole ihan yksinkertaista. Loma-aikoina kaupunki vaihtuu kuitenkin maaseutuun, metsiin ja järviin: joko perheen kesämökkiin Konnevedellä tai veneeseen Saimaalla.
– Vapaa-aikani vietän enempi vähempi jossain puskassa, Mero muotoilee.
Parhaiten talouden johtamisessa kokivat onnistuneensa ne sikayrittäjät, jotka hyödynsivät muita enemmän talousjohtamisen työkaluja, selviää yrittäjille tehdystä kyselystä.
Energiakorjattu elinpäivätuotos eli KEP-luku kertoo maitotilan kaikkien toimintojen hallinnasta ja tuotanto-osaamisesta. Siihen panostamalla voidaan vähentää tuotannon päästöjä ja parantaa tilan kannattavuutta. Sari ja Marko Sorviston karjan KEP on Suomen parhaimpia.
Maitoyrittäjien tuotannonjohtamisen kurssille osallistuneet oppivat Mäkelän tilalla huippuunsa hiottuja siirtymäkauden lehmien prosesseja ja vasikoiden alkuhoitoa.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
