Koskiniemen tila on yksi harvoista suomalaisista kalkkunantuottajista eikä suinkaan suurin. 25 vuoden aikana tilalla on tuotettu kalkkunanlihaa lähes joka vuosi aina enemmän ja enemmän – näin siitäkin huolimatta, ettei kasvatuspaikkoja saati kiitospäiviä ole lisätty.
Isokyröläiset Ulla ja Kari Vaismaa kiinnostuivat kalkkunantuotannosta jo tuoreeltaan agrologiopintojensa jälkeen 1990-luvun lopussa. Kalkkunanlihan kysyntää vauhdittivat kolme suurta lihataloa, ja kulutus kasvoi tuolloin jopa kymmeniä prosentteja vuodessa.
Pitkällisen pohdinnan ja suunnittelun tuloksena Vaismaat rakensivat vuosituhannen vaihteessa kasvattamon, jonka kapasiteetti on 6 000 lintua.
– Emme laskeneet kaikkea pelkästään kalkkunan varaan, sillä olemme koko yrittäjäaikamme kehittäneet ja laajentaneet kasvinviljelytilaamme, Kari Vaismaa taustoittaa 25 vuoden aikaisia tapahtumia.
Kalkkunantuotanto Suomessa jatkoi kasvuaan aina vuoteen 2005 asti, jolloin tuotantoketjussa alkoi esiintyä häiriöitä. Pitkät tauot tuotannossa rasittivat tuottajia. Kriisi kilpistyi Juvan kalkkunateurastamon sulkemiseen.
– Vuoden 2007 alusta Atrian ja HKFoodsin tuotannonohjaus keskitettiin Länsi-Kalkkuna Oy:lle. Päätös toi vakautta alalle, laski yksikkökustannuksia ja auttoi rytmittämään kalkkunaketjun toimintaa aina haudonnasta teurastukseen. Kasvattamoiden ylikapasiteetista kärsittiin vielä noin vuoteen 2013 asti.
Nyt Länsi-Kalkkunalla on 35 sopimustilaa, jotka tuottavat 99 prosenttia markkinoille tulevasta kotimaisesta lihasta.
Vaismaat ovat varovaisen tyytyväisiä tuottajahintaan, vaikka markkinatilanne on vuosien saatossa ollut myrskyisä. Hintatasoa on saatu nostettua kustannuskriisien jälkeen, mutta alan haasteita kuvaa se, että vuosikymmenen aikana on rakennettu vain muutama uusi tuotantorakennus. Viimeisin nousi Suomessa vuonna 2022, Kari Vaismaa kuvaa alan yleistä tasoa.
Hän painottaa, että 6 000 lintupaikan kasvattamossa kyse on pienehköstä tuotantoyksiköstä. Silti suurin osa tilan liikevaihdosta, arviolta 75 prosenttia, tulee kalkkunoiden kasvatuksesta, ja loput vajaan 150 hehtaarin kasvinviljelyalalta.
– Rehukustannukset ovat suurin kuluerä kalkkunantuotannon kuluista, noin 63 prosenttia. Tuotantokuluista teollisten rehujen osuus on 51 prosenttia ja oman viljan osuus 12 prosenttia.
– Aluksi untuvikot syövät vain ostorehua, mutta kasvun aikana lisätään oman viljan osuutta ruokinnassa. Kolme neljäsosaa siitä on vehnää ja neljäsosa kauraa. Itse viljeltyjä palkokasveja, kuten hernettä, ei ole käytössä toisin kuin teollisissa rehuissa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain Eläin-sisällöillä 5,90 €.
Oletko jo tilaaja?
Automatisoituun ruokintaan siirtymisen edut tunnetaan parhaiten maitotiloilla, mutta nyt menetelmä on tekemässä aluevaltausta myös emolehmien kasvatuksessa ja naudanlihantuotannossa.
Kareman tilan uusi pihatto otettiin käyttöön lokakuussa. Akaan kirkkoherran toimittaman siunauksen jälkeen vuorossa olivat navetan avajaisjuhlat lasten kavereille.
Energiakorjattu elinpäivätuotos eli KEP-luku kertoo maitotilan kaikkien toimintojen hallinnasta ja tuotanto-osaamisesta. Siihen panostamalla voidaan vähentää tuotannon päästöjä ja parantaa tilan kannattavuutta. Sari ja Marko Sorviston karjan KEP on Suomen parhaimpia.
Lypsylehmät tarvitsevat tärkkelyksen energiaa. Optimointi onnistuu tarkasti mittaamalla, mutta kokemuksellakin voi pärjätä.
