Työolojen parantamisesta on hyötyä kaikille maatiloilla työtään tekeville. Maayhteisö-hankkeessa selvitettiin työperäisiä vaaratekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille tiloilla työskenteleville ammattiryhmille.
Työtapaturmat ja työperäiset sairaudet uhkaavat kaikkia kasvi- ja eläintiloilla työskenteleviä ammattiryhmiä, maatalousyrittäjien ohella myös maataloustyöntekijöitä, lomittajia, seminologeja ja eläinlääkäreitä. Yrittäjät kantavat päävastuun työturvallisuudesta, mutta kaikki ovat velvollisia huolehtimaan siitä omalta osaltaan.
Ihmisiin kohdistuvat työperäiset vaarat voidaan luokitella työtapaturmien tapaturmatekijöihin sekä työperäisten sairauksien altisteisiin ja kuormitustekijöihin. Käynnissä olevan Maatila yhteisenä työpaikkana (Maayhteisö) -hankkeen sähköisessä kyselyssä tunnistettiin eri ammattiryhmille yhteisiä työperäisiä vaaroja.
Työtapaturmien tapaturmatekijät luokitellaan kolmeen kategoriaan: tekniset ja fyysiset tekijät, ihmisten omaan toimintaan liittyvät tekijät ja työn organisointiin liittyvät tekijät.
Kyselyn mukaan kaikille maatiloille yhteisiä teknisiä ja fyysisiä tekijöitä ovat puutteet työympäristössä, käsiteltävissä koneissa, työkaluissa tai tarvikkeissa. Eläintiloilla korostuvat eläinten äkilliset liikkeet.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Maatalousyrittäjän menestys nojaa tuotannon hallintaan ja vahvaan talousosaamiseen, mutta kaikkein kriittisin tekijä on itsensä johtaminen. Se on yrittäjyyden haastavin ja ratkaisevin osa-alue, joka sitoo kokonaisuuden yhteen.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Kiire, taloushuolet ja sukupolvien väliset hankaukset koettelevat maatiloilla yhdessä työskentelevien parisuhdetta. Huonoon suhteeseen ei kannata tyytyä. Puhe- ja tunneyhteyden uudelleen löytämiseen saa apua.
Työturvallisuusasioiden viilaaminen viljelytukien edellyttämiin sosiaalisen ehdollisuuden vaatimuksiin voi parhaimmillaan tuulettaa tilan jämähtäneitä työtapoja.
Peltoon haudatut langattomat anturit lähettävät väsymättä dataa varsinaissuomalaisen tilan maaperän olosuhteista. Tilan jatkaja Heikki Huhtanen kehittää itsekin teknologiaa, jota hän viljelyssään hyödyntää.
Jossittelu ja jälkiviisaus ovat niitä kaikkein helpoimpia kritiikin lajeja. Silti niitä on joskus hyödyllistä harrastaa, varsinkin omaa toimintaa kohtaan. – Olisinpa kiinnittänyt viljaeräni hinnan alkuvuodesta, kun siitä pitäisi nyt luopua alle tuotantokustannusten. Tai: olisinpa tehnyt sen ison investoinnin muutama vuosi sitten, kun rakennuskustannukset olivat vielä selvästi matalammalla tasolla kuin nyt. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa…
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
