Rovaniemen Vikajärvellä toimii eräs Suomen pohjoisimmista robottipihatoista. Pöykön tilalla on havaittu pitenevän kesäkauden edut.
Kasvukaudet ovat pidentyneet ja kasvukauden lämpösummat nousseet myös Lapissa, samalla myös nurmirehusadot ovat lisääntyneet. Napapiirin pohjoispuolella sijaitsevalla Pöykön maitotilalla ruokinnan perusta on laadukkaassa tuorerehussa ja yksilöllisesti jaetuissa väkirehuissa.
”Käytämme tällä hetkellä säilörehun lisäksi Krono-kolmosta, kioskille ja robotille menee sama rehu”, sanoo isäntä Matti Pöykkö, 37.
Väkirehua tarjoillaan 700 kiloa päivässä, nurmirehusato oli viime kesänä noin miljoona kiloa.
”Napapiirin pohjoispuolella pitää tyytyä kahteen nurmisatoon, kolmas ei ehdi varttua näillä korkeuksilla.”
Aperuokintaa on mietitty, mutta investoinnit sekoitusautomatiikkaan ovat osoittautuneet liian raskaiksi.
”Traktorin apevaunulla sekoittaminen taas vaatii aikaa, se on pois karjan tarkkailusta.”
Nurmi kasvaa vauhdilla
Nurmirehun laadulla on suuri merkitys märehtijöiden tuotokseen. Sadonkorjuun ajoitus vaikuttaa tulokseen, kasvun edetessä nurmirehun sadon määrä kasvaa, mutta D-arvona ilmaistu rehun sulavuus laskee. Kun D-arvo laskee yhden prosenttiyksikön, lypsylehmän maitotuotos laskee keskimäärin puoli kiloa päivässä. Lapin yöttömässä yössä kasvu on nopeaa, joten sadonkorjuu pitää ajoittaa tarkasti.
”Kevätsadon korjuuseen ryhdytään, kun timotei tulee tähkälle. Toisen sadon korjuu aloitetaan, kun nurmen juuri alkaa mätänemään. Syksyn jälkikasvusta huolehtivat porotokat, jotka ilmestyvät pelloille talvisin.”
Isäntä sanoo, että pyöröpaalaamisesta noukintavaunuun siirtymisen jälkeen rehunteko meni pykälää tai kahtakin hankalammaksi. Tilalla on kokeiltu myös monenlaisia biologisia rehunsäilöntäaineita, niiden käytön yhteydessä on ilmaantunut ongelmia.
”Rasva- ja maitohapot ovat laakasiiloon säilötyssä rehussa korkealla, vaikka rehu poljetaan ja peitellään huolellisesti. Olemme palanneet takaisin perinteiseen muurahaishapposäilöntään.”
Vasikat ovat ämpärijuotossa kahden kuukauden ikään saakka. Maitoa tarjotaan 3,5 litraa kahdesti päivässä. Isäntä on jäänyt kaipaamaan takavuosien vasikanrehua, jota ei ole enää saatavilla: vasikoille tarjoillaankin tällä hetkellä lehmien väkirehua.
”Vasikoiden terveydelle erityisen tärkeä asia on myös riittävä ilmanvaihto.”
Robotti tarjoilee vapaa-aikaa
Pöykön tilalla lypsyssä on keskimäärin 55–63 lehmää, eläimet jakautuvat tasaisesti holstein- ja ayrshire-rotuisiin. Ay:t ovat pysyneet paremmin terveinä, holsteinit taas lypsävät hieman paremmin. Tiinehtyvyys on hyvällä tasolla, ruokintahäiriöitä ei ole käytännössä lainkaan. ”Koliperäisestä utaretulehduksesta on ollut riesaa. Kuivituksena käytetään 300 kuutiota irtoturvetta vuosittain, parret pidetään puhtaina.”
Sorkkatohtori Veikko Vaara Sodankylästä vierailee tilalla kerran vuodessa. Koko karjan kynsihoitoon kuluu pari päivää. Mietinnässä on, pitäisikö kynsiä hoitaa useamminkin.
Lypsylehmät laiduntavat kesäisin vapaasti, haittana ovat olleet Lapin oloissa yleiset sääsket, polttiaiset ja paarmat.
”Robotilla on kesäaamuisin melko hiljaista, mutta iltapäivällä lypsykäynnit tihenevät.”
Pihatto rakennettiin vuonna 2006, ja Pöyköt lypsivät lehmänsä aluksi lypsyasemalla. Kuuden käsityön täyttämän vuoden jälkeen he katsoivat parhaaksi hankkia avukseen lypsyrobotin.
”Suuri osa työmäärästä putosi pois robotin ansiosta. Se on hyvä, sillä meillä on pieniä lapsia, jotka tarvitsevat aikaa; kuusivuotias Aleksi ja kymmenvuotias Oona. 12-paikkainen kalanruotoasema myytiin eteenpäin”, kertoo emäntä Jaana Pöykkö, 34.
Pihatossa lehmät ovat paljon terveempiä kuin parsinavetassa, eikä utareitakaan ole poljettu.
Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut lisätarvetta myös lomituspalveluille.
”Lomittajat pitää tilata hyvissä ajoin. Ennen systeemi oli joustavampaa. Nykyään lomittajien työvuorolistat tehdään jo kuukauden verran etukäteen. Mutta aina olemme toki lomittajan saaneet, kun on ollut tarvetta.”
Emännän työnä on vasikoiden ja sairaiden eläinten hoitaminen sekä robotin puhtaana pitäminen.
”Matti hoitaa ruokinnan, pihaton putsauksen ja konehommat. Osaan toki ajaa traktoria itsekin.”
Lypsyssä keskimäärin 55-63 lehmää- Makuuparsien kuivikkeena käytetään irtoturvetta.
Tuotos kipusi 10 000 kiloon
Maidon keskituotos nousi noin tuhannella kilolla eli 10 000 kiloon robottilypsyyn siirtymisen jälkeen. Vuosituotos on noin 600 000 kiloa ja maito toimitetaan Valion Oulun meijeriin.
Keskimäärin lehmät käyvät lypsyllä 3,2 kertaa vuorokaudessa. Isäntä uskoo, että asemalypsyä tiheämpi lypsyväli on pääsyynä tuotoksen kasvuun.
”Meillä on myös paremmin aikaa kiimantarkkailuun ja eläintenhoitoon, kun robotti tuli avuksi.”
Poikimavälit ovat tilalla pitkänlaiset, noin 390 päivää. Tavoite on lyhentää niitä jatkossa. ”Lypsyrobotin kiimantarkkailuohjelma on todella hyvä. Märehtimismittari paljastaa kiimassa olevat tarkasti.”
Pöykön pihaton seinät on rakennettu betonielementeistä. Harkinnassa oli myös puurunkoinen pihatto. Verhoseinäpihatot olivat rantautuneet Suomeen samoihin aikoihin, ja teräshallejakin oli jo rakennettu, mutta niistä ei ollut vielä juurikaan saatu käyttökokemuksia.
”Uusiin juttuihin ei tohdittu ruveta, olinhan siihen aikaan vasta reilun parinkymmenen ikäinen kakara”, isäntä sanailee.
Pihaton ilmastointi toimii itkupinnalla. Ikkunat tehtiin avattaviksi.
”Niitä on pitänyt availla jo kevättalvella, kun sää on ollut poikkeuksellisen lauha. Veto on ollut turhan voimakasta, ehkä ikkunoiden tilalle pitäisi asentaa luukut.”
Pöyköt pohtivat maidontuotannon lisäämistä ja tuotantotilojen laajentamista; ikävuodet sen sallivat, ja mahdollisia jatkajia varttuu omista lapsista.
”Joko laajennetaan tätä nykyistä pihattoa tai sitten rakennetaan viereen kokonaan uusi, jolloin nykyinen pihatto jäisi hiehoille. Kyseessä olisi kahden robotin ja noin 130 lypsylehmän kokonaisuus. Tietysti peltoa pitäisi raivata lisää.”
Uuden pihaton ympäristöluvituksessa tuskin ilmenisi ongelmia, sillä lähimpään asumukseen on reilusti matkaa.
”Kyllähän se niin on, että kun navetta tehdään, siinä on oltava peltoa ympärillä. Jossakin vaiheessa poliitikot saattavat sanoa, että lehmät on pantava laitumelle. Näin on käynyt jo parsinavetoiden kohdalla.”
Traktorit nielevät polttoainetta parisataa litraa hehtaarille, jos pellot sijaitsevat 10 kilometrin päässä. Peltoja raivataankin mahdollisimman lähelle tilakeskusta.
Peltoja raivataan vanhoille suomaille
Matti Pöykkö on hankkinut tilalle Valmetin hakkuukoneen, jolla paitsi hoidetaan metsiä, myös hakataan uusia peltoraivioita paljaaksi puustosta. Peltojen jyrsintä peruutettavalla traktorijyrsimellä urakoituna maksaa keskimäärin 2 500 euroa hehtaarille ilman arvonlisäveroa.
”Olemme raivanneet 30 peltohehtaaria ja vuokranneet 20 hehtaaria. Viljelyksessä on yhteensä 85 hehtaaria. Mikäli pihattoa jatkossa laajennetaan, peltoa tarvitaan lisää”, Pöykkö sanoo.
Peltoja raivataan tilan maille nykyisen pihaton lähistöltä. Syyt ovat puhtaasti taloudelliset. Kun peltohehtaarille viedään 3¬4 kuormaa lietettä, ja kun siltä noukitaan 3–4 kuormaa rehua ja levitetään nurmille vielä apulantakin, pitää hehtaareilla käydä traktorilla 8–9 kertaa kesässä. Jos peltoja uudistetaan, on ajoa tuotakin enemmän.
”Jos pellot sijaitsevat 10 kilometrin päässä, yhdessä käynnissä vierähtää noin tunti. Polttoainetta kuluu 20 litraa tunnissa. Löpöä kuluu yhteensä parisataa litraa hehtaarille.”
Rovaniemellä on noin 4 000 hehtaaria peltoa, 34 maitotilaa ja niillä keskimäärin reilu parikymmentä lehmää kullakin. Tilojen nopea vähentyminen huolestuttaa Pöykköjä.
”Kun uusia eläinsuojia rakennetaan, ne kannattaa pystyttää syrjemmälle. Silloin ne voidaan myydä tarvittaessa myös ulkopuolisille, jos itsellä ei ole jatkajia. Eikö se ole parempi, että eläkkeelle lähdetään puolen miljoonan euron kuin nollan euron kanssa?”, isäntä vertailee.
Kari Lindholm, teksti ja kuvat
