Kuluttajat ovat viime vuosina siirtyneet sanoista tekoihin ostamalla yhä enemmän kotimaassa kasvatettua lihaa, vaikkei mihin hintaan hyvänsä. Suomalaiselle lihalle näyttää löytyvän kysyntää myös maailmalta.
Kotimaisen lihakaupan selkeisiin trendeihin kuuluu, että kauppaketjut ovat alkaneet suosia kotimaista lihaa. Yksi syy tähän on, että kotimaisen sianlihan hinta on lähestynyt ulkomailta tuodun hintaa
”Eli jos kotimaista saa samalla hinnalla kuin saisi tuontitavaraa, niin kotimaista ostetaan. Hinta on kuitenkin edelleen meillä vahva ajuri”, sanoo toimitusjohtaja Pasi Tamminen Tamminen Oy:stä. Hän toimii myös Pro Luomun luomulihan arvoketjutyöryhmän puheenjohtajana.
Sianlihan hinta ratkaisee
Tamminen kuvaa tilannetta sanomalla, että saksalaisen sianfileen hinta on pysynyt viime vuodet kolmen euron tasolla kilo, ja nyt kotimaisen sianfileen hinta on tippunut huomattavan lähelle saksalaisfileen hintaa.
Hän tosin varoittelee, että jos kotimaisen lihan tuottajahinta kipuaa entiselleen, tilanne voi kääntyä nopeasti takaisin. Kuitenkin tälläkin hetkellä etenkin hotelli- ja ravintola-ala, tukkuliikkeet ja palvitalot käyttävät edelleen runsaasti saksalaista sianlihaa.
”Kuluttajan kannattaa varmistella pakkausteksteistä, onko tuote kotimaisesta raaka-aineesta valmistettu, vaikka sillä olisi vahva kotimainen brändi.”
Luomuala on tehnyt töitä, että luomusianlihaa saataisiin kuluttajille. Luomusikatilojen lukumäärä keikkuu edelleen alle viidessätoista, joten jo yksi uusi iso luomusikatila paransi tarjontaa. Kauppaketjut ovat halpuuttaneet myös luomusianlihan hintaa.
”Ongelmina luomutiloilla ovat olleet porsitus ja porsaiden kasvukyky. Luomusikaloiden pitäisi pystyä kasvattamaan tehokkuuttaan, mikä lisäisi kannattavuutta. Toivon, että hinta pysyy jatkossakin kilpailukykyisenä. Luomusian ympärillä on pieni, kasvava markkina, jossa on hyvää potentiaalia myös vientiin.”
Vientimarkkinoita voi syntyä, jos Suomi onnistutaan pitämään vapaana lähialueilla jo pitkään riehuneesta afrikkalaisesta sikarutosta. Uusin avaus eli tuoreen rypsiporsaan vienti lentorahtina Hongkongiin innostaa myös Tammista.
”Uusien tuotteiden brändäys voi viedä aikaa. Aasiassa on opetettu, että älkää syökö raakaa sianlihaa ja nyt sitä voisikin syödä ja tehdä siitä sushia. Pienikin läpimurto voi äkkiä kasvaa suuriksi kilomääriksi, kun liikutaan väkirikkaissa maissa. Jokainen vientiavaus tulee lopulta vasta raskaan työn tuloksena. Oleellista on, että lopputuote on sellainen, ettei sitä pystytä kopioimaan.”
Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen eli TTIP:n hän ei arvioi aiheuttavan halvan sianlihan vyöryä Suomeen.
”Kuinka halpaa tuodun sianlihan pitäisi olla, että sellainen ketju säilyisi kannattavana? Geenimuunnellulla rehulla syötettyjen sikojen kanssa mennään jo nyt rajoilla. Kun kuluttaja ostaa vaikkapa leikkeleitä, hänen voi olla vaikea päätellä, onko raaka-aineena käytetylle eläimelle syötetty geenimuunneltua rehua.”
Nauta ja karitsa käyvät kaupaksi
Naudanlihaa tuotiin vielä muutama vuosi sitten Hollannista Suomeen. Nyt tuonti on hiipunut, mutta Puolasta tulee edelleen edullista naudanlihaa. Nautojen kasvatusmäärä on kasvanut kotimaassa hivenen ja samalla tuonti on vähentynyt.
”Kun kaupan rakenne muuttuu, tilaa on uusillekin tiloille. Myös luomunaudanlihan markkina kasvaa. Vinkkinä sanoisin, että jos jollain olisi mahdollisuus pitää luomunautatilaa, niin pitäisin sellaista itsekin. Eläintautiskandaalit lisäävät luomutuotannon hyötyjä pitkällä aikavälilläkin.”
Myös luomukaritsan kysyntä on alkanut näkyä. Tamminen Oy:llä alettiin leikata luomukaritsoja 80-luvulla, mutta liha ei tehnyt kauppaansa. Kokeilu uusittiin viisi vuotta sitten, eikä silloinkaan vielä löytynyt tasapainoa kysynnälle ja tarjonnalle.
”Noin puolitoista vuotta sitten aloimme leikata taas luomukaritsoja. Pakastamme kaiken, jotta tarjonta on tasaista. Viime vuonna leikkasimme 6 000 karitsaa valmiiksi kaupparyhmille ja horeca-puolelle. Vientimahdollisuuksia olisi vaikkapa Ruotsiin, missä arvostetaan suomalaisia lihatuotteita.”
Pasi Tamminen muistuttaa, että karitsa on yksi parhaista eläinvaihtoehdoista karujen luonnonolojen maihin.
”Mutta karitsankin menekki on helppo tappaa ahneudella ja ulkomainen tuonti voi kääntyä nopeasti nousuun.”
Hän on huomannut, että naudanlihan ja karitsan hinnat seuraavat toisiaan; jos kotimainen naudanliha kallistuu, karitsanliha seuraa perässä.
”Ilmeisesti samat kuluttajaryhmät ostavat kotimaista naudan- ja karitsanlihaa.”
Tamminen uskoo, että suomalaistilat voisivat hyvin lisätä karitsankasvatusta.
”Uudessa-Seelannissa on lisätty naudankasvatusta ja sieltä viedään maitoa Kiinaan. Tämä vaikuttaa lampaiden kasvatusmääriin ja voi näkyä meilläkin.”
Perheyrityksenä toimiva Tamminen Oy on viime vuosina kehittänyt omannäköisiään tuotteita kuluttajille. Yritys on lisännyt luomulihan valikoimaa ja luonut ns. rotukarja-brändin. Kaksi vuotta sitten yritys toi markkinoille lihalaatikot eli kahdeksan kilon lihaerät, jotka kuljetetaan suoraan kuluttajalle kotiin.
”Suomalaiskuluttajat kokevat vielä lihan ostamisen verkkokaupasta vieraana. Meille tämä on vielä harrastus. Tosin jos eläintautien määrä lisääntyy, kotimaisen lihan nettiostaminen voi lisääntyä nopeastikin. Tällä hetkellä koemme, että tämä on meille hyvä lisäpalvelu, joka antaa myös mahdollisuuden testata, miten kuluttajat reagoivat erilaisiin uusiin tuotteisiin.”
Pasi Tamminen kehittää innolla yritystä ja muistuttaa, että lamapuheista huolimatta yritys kasvatti osuuttaan vähittäiskaupassa 30 prosentilla ja jopa alkaneen vuoden tammikuussa kasvuluvuksi kirjattiin kahdeksan prosenttia.
Suomalaiselle lihalle löytyy maailmalta kysyntää
Suomalaiset elintarvikkeet mielletään maailmalla jo nyt puhtaiksi, turvallisiksi ja terveellisiksi, vaikka yhteisen tunnuksen alla tehtyä brändityötä on takana vasta reilu vuosi, Food from Finland, Team Finland -kasvuohjelman vetäjä toimialajohtaja Esa Wrang Finprosta sanoo.
Wrang tekee tiiminsä kanssa hartiavoimin töitä, että Venäjän-kaupan jättävä valtaisa tyhjiö saataisiin täytettyä lähivuosina uusilta markkinoilta löytyvällä kysynnällä. Hänen mielestään kaikkein tärkeintä on nyt brändätä eli iskostaa uusille asiakkaille mielikuvia suomalaisten korkeasta elintarvikeosaamisesta.
”Moniin muihin maihin verrattuna Suomeen liitetään jo nyt laatumielikuvia eli tuotteemme ovat puhtaita ja terveellisiä ja meiltä löytyy eksoottisia ja innovatiivisia laatutuotteita. Valmiit mielikuvat nopeuttavat vientiponnisteluja ja hintatason asettamista. Hyvän pohjatyön lisäksi on vielä tehtävä paljon työtä muun muassa tuotteistamisessa.”
Wrang ottaa esimerkiksi Italian, joka vie elintarvikkeitaan jo yli 30 miljardilla eurolla. Menestys ei ole kuitenkaan sattumaa, vaan takana on huolellinen tuotteiden profilointi, tuotteiden nimisuojauksia ja Made in Italy -elintarvikebrändin kehittäminen. Valtio on osallistunut kehittämistoimiin koko ajan. Myös suomalaisilla on mahdollisuuksia tarjota maailmalle kiinnostavia lisäarvotuotteita.
”Food from Finland on saanut koottua toimijat yhteen levittämään samaa yhteisestä viestiä eri markkinoille. Kilpailijamaamme, kuten Ruotsi, Tanska, Saksa tai Italia, ovat tehneet tämäntyyppistä työtä jo vuosikausia.”
Ohjelma on vienyt maailmalle niin suuria, keskisuuria kuin pieniäkin suomalaisyrityksiä etsimään uusia asiakkaita.
Korealainen keittiö loihtii raaka-aineista näyttäviä kokonaisuuksia. Jatkossa raaka-aineena voi olla suomalaista sian- ja siipikarjanlihaa.
Siipikarjan- ja sianliha kiinnostavat
Eläinperäisten tuotteiden maahantuonnin aloitus vaatii kussakin maassa paikallisia maahantuontilupia, kuten suomalaiset ovat joutuneet toteamaan odotellessaan kiinalaisviranomaisten lopullisia lupia sianlihan viennin aloittamiselle. Wrang muistuttaa, että Tanskakin teki oman lupansa eteen töitä kuusi vuotta.
”Uskon, että meille tulee lupa tänä keväänä. Evira, MMM ja yritykset ovat tehneet valtavasti töitä sen eteen ja kaikki paikallisten viranomaisten edellytykset on täytetty. Viennin avautuminen Manner-Kiinaan olisi iso ja tärkeä asia. Kiinaan pystyisimme viemään paitsi huipputuotteita myös niitä ruhonosia, joista kotimaassa ei olla kiinnostuneita.”
Suomalainen sian- ja siipikarjanliha kiinnostavat Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Etelä-Afrikassa.
”Kiinasta löytyy kiinnostusta niin horeca-puolelta, kaupan alalta kuin teollisuudestakin. Kukin ohjelmassa mukana oleva yritys valitsee itse oman strategiansa eli haluaako myydä hotelli- ja ravintolapuolelle, kaupalle vai teollisuudelle.”
Lupa-asiat ovat kesken myös Etelä-Afrikassa, missä Food from Finland -yritykset olivat maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion delegaatiossa mukana avaamassa markkinaa helmikuun alussa.
”Suomalaisella sian- ja broilerinlihalla on monta mainosvalttia. Meillä on korkea hygieniataso, eikä tarttuvia eläintauteja.”
Paljon odotetaan myös Etelä-Koreasta, johon on jo sianlihan vientilupa ja siipikarjanlihalle odotetaan vastaavaa.
”Siipikarjapuolella suuri etumme on, että meillä ei ole salmonellaa, eikä siipikarjan kasvatuksessa ole vuosiin käytetty antibiootteja. Myös luomubroileria on nyt tarjota vientiin. Meillä on hyvä ruokaturvallisuus ja viranomaisvalvonta. Monissa maissa nämä asiat eivät toteudu.”
Ruotsalaisravintolan Lapland-pizza yhdistelee poroa ja puolukkapyrettä omannäköiseksi kokonaisuudeksi. Eräänlainen lähiruokainnovaatio tämäkin.
Rehun GMO-vapaus valttina
Wrang muistuttaa, että monissa mahdollisissa vientimaissa valtti on GMO-vapaus eli ettei geenimuunneltua rehua saa käyttää suomalaistiloilla.
”Myös maaperän raskasmetallipitoisuudet ovat meillä alhaiset. Vesi on puhdasta. Meillä tuotetun ruoan laatuun voi luottaa ja koko tuotantoketju on jäljitettävissä raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi.”
Kotimaisesta naudanlihasta ei ole ylitarjontaa, josta riittäisi vientiin suuria määriä. Wrang kuitenkin pohdiskelee, että yksittäinen tila tai pienempi yritys voisi löytää luomunaudan- tai lampaanlihalleen asiakkaakseen maailmalta vaikka jonkin ravintolan.
”Nyt on tilanne se, että niillä yrityksillä, joilla on vientiosaamista, ei ole naudanlihaa vientiin. Pienillä taas olisi tuotteita, mutta ei vientiosaamista. Yritämmekin synnyttää yhteistyötä erilaisten toimijoiden välille, että niillä voisi olla myös yhteistä tarjontaa.”
Viime marraskuussa 17 suomalaisyritystä esittäytyi noin sadalle eteläkorealaiselle ostajalle eli mukana oli maahantuojia, jakelijoita, vähittäiskaupan ketjuja ja ravintoloita.
”Tämäntyyppisissä laajoissa verkostoitumistapahtumissa avautuu pienille mahdollisuus näkyä ja isotkin hyötyvät laajemmasta tarjonnasta.”
Tuotekehityksessä piilee myös hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
”Eri maihin voitaisiin viedä erilaisia räätälöityjä tuotteita. Tuotekehityksen ja erilaisen tuotevalikoiman eteen kannattaa tehdä nyt töitä.”
Mikään pikkujuttu elintarvikevienti ei enää Suomelle ole. Esa Wrang muistuttaa, että suora elintarvikevienti Suomesta maailmalle on vuosittain noin 1,4–1,5 miljardin euron luokkaa. Kun mukaan lasketaan alan suomalaisyritysten maailmalla toimivat tytäryhtiöt, summa nouseekin jo yhteensä kuuteen miljardiin euroon.
”Kotimarkkinamme ei kasva, joten yritysten on löydettävä kasvulleen eväitä maailmalta.”
Food from Finland järjesti viime vuonna 30 erilaista tilaisuutta maailmalla.
PÄIVI KAPIAINEN-HEISKANEN, teksti ja kuvat
