Jari Ollikkala oli vuonna 2015 rankan päätöksenteon edessä: jatkaako toimintaa vai lopettaako, koska sikala ei kooltaan enää tarjonnut kannattavuutta normituotannossa. Jotain uutta piti seinien sisälle keksiä.
Ollikkalan tilan toiminta emakkorenkaan keskusyksikkönä oli kuihtunut, kun renkaan porsitussikalat lopettivat vuoronperään toimintansa. Jo aiemmin tehty yhteistyö Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa tarjosi kuitenkin alalla jatkonäkymät.
”Lähdettiin yliopistoväen kanssa porukalla hakemaan uutta tietämystä hollantilaisesta vastaavaa yliopistoyhteistyötä tekevästä sikalasta”, Jari Ollikkala sanoo. Ideat sovellettiin Ollikkalan sikalaan noin kuukaudessa vuoden 2016 alkaessa, ja tuloksena on todennäköisesti Suomen onnellisimmat possut. Ne saavat viettää mahdollisimman sikamaista elämää.
”Se tarkoittaa, että siat voivat liikkua sikalan tiloissa mahdollisimman vapaasti. Betonilattioilla on pehmusteeksi ja virikkeiksi aina reilusti olkia. Erikoisinta on, että myös porsiminen tapahtuu vapaissa tiloissa emakoiden ryhmissä”, Jari Ollikkala kuvaa toimintamallia.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan, Wageningenin yliopiston ja Ollikkalan sikalan yhteistyöprojektissa selvitetään porsastuotannon kannattavuutta ja sikojen hyvinvointia, kun emakot elävät pihatoissa koko tuotantokiertonsa ja porsivat pienissä ryhmissä. Vapaa ryhmäporsitus ottaa huomioon emakon ja porsaiden luontaiset käyttäytymistarpeet.
Uudentyyppisen yhteistyöhankkeen rahoittajia ovat Makera, Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö, Suomen eläinlääketieteen säätiö, Vetcare ja Atria. Muitakin tutkimuksia Helsingin yliopiston kuvioissa sikalassa tehdään, muun muassa väitöskirjatyö vapaana porsivasta emakosta.
Kolmiroturisteytyksen tulosta olevat lihasiatkin touhuavat vapaina. Lannat puhdistetaan pari kertaa viikossa. Sikala otettiin käyttöön emakkosikalana, emakkorenkaan keskusyksikkönä, vuonna 2000.
Jarin avuksi uudenlaiseen siankasvatukseen innostui omasta perheestä tytär Veera, jolla on agrologin opiskelut loppusuoralla.
Perheen äiti Tiina Ollikkala tekee tilan ulkopuolisen ansiotyön ohella ravihevoskasvatusta TOF-Stable -nimellä. Tilalla on sekä omia että vuokralla olevia hoitohevosia. Nuorin kolmesta siskoksesta, Ella, auttelee tilan ja sikalan töissä, milloin koulusta jää vapaa-aikaa.
Pikkuporsaiden kastraatiokivun lievittäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. Tehokas kivunlievitys paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä käyttäen on porsaiden hyvinvoinnille ja kehitykselle oleellisen tärkeää.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten kastroitaville porsaille annetaan paikallispuudutus mahdollisimman kivuttomasti, mutta tehokkaasti kipua lievittäen.
Kuusamolaisella maitotilalla tehdään meijerituotteita omasta maidosta jo kolmannessa polvessa. Leipäjuustosta aloitettiin, nyt tehdään jogurttia ja pian mahdollisesti myös muuta.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Eläimen vastustuskyvystä eli immuniteetista riippuu, sairastuuko eläin ja paraneeko se itsestään vai hoidon avulla. Hoitajan keskeinen tehtävä on eläimen vastustuskyvyn ylläpito ja tukeminen hyvällä hoidolla, olosuhteilla ja ruokinnalla.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Kun meistä tuli 15 vuotta sitten tilallisia, halusimme tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa ja tarjota laadukkaita raaka-aineita koti- ja ammattikeittiöille paikallisesti. Tavoite on saavutettu, mutta enpä olisi uskonut silloin, että olemme nyt mukana myös energiabisneksessä. En myöskään sitä, että naudanlihasta on pulaa. Maailman murrokset totta tosiaan näkyvät näin ruohonjuuritasollakin! Sain maaliskuussa kunnian osallistua Maa- ja metsätalousministeriön
Keski-Pohjanmaan ammattiopiston opetusnavetalla otetaan talteen lämpöenergiaa maidon esijäähdytyksestä ja lietelannasta sekä tuotetaan sähköä katon aurinkopaneeleilla.
